- Alkuperä
- Murresana
Vertaa murteellinen juippi (melko yleinen) ’(epäluotettavasta, tottelemattomasta, uppiniskaisesta tms. nuoresta miehestä tai keskenkasvuisesta pojasta:) lurjus, hunsvotti, sälli’.
juip-pi (2 tavua) · 6 kirjainta
Iivari Aatsingille, jota jokapäiväisessä keskustelussa sanotaan jätkäksi, juipiksi, sutkiksi ja milloin miksikin, ojennetaan pieni, valkea käsi, joka on kuin lapsen käsi, mutta hän ei uskalla siihen heti tarttua.Jos sellaasta mettäs sattuu, niin sillä juipilla on selkäsauna tieros ja lipoonen lähtö kämpältä vaikka yönselkähän.— Voi käydä niin, jatkoi metsäherra hiukan empien, että yhtiö muuten haetuttaa jollakin juipillaan ellei samalle paikalle, niin ainakin niille seuduin uutistalon ja siitä on sitten kaikenlaista ikävyyttä.Vertaa murteellinen juippi (melko yleinen) ’(epäluotettavasta, tottelemattomasta, uppiniskaisesta tms. nuoresta miehestä tai keskenkasvuisesta pojasta:) lurjus, hunsvotti, sälli’.
3 714 esiintymää · 1.4 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi B
Yleisimmät: juippi 55 % · juipit 14 % · juipin 9 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uipːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Juippi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/juippi