hyy­pi­ö

erisnimi, substantiivi/ˈhyːpiø/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hyy-pi-ö (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 13 297. yleisin sana

Merkitykset

  1. omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
  2. (murre)huuhkaja

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Miksi sinä olet kiinnostunut siitä, että tuon hyypiön rasvaista porvarissydäntä kutitettaisiin puukolla.
— Vilho Helanen, »Kansantuhooja»
Ja korttelimestarit, asukkaitten siivollisten tapojen vartijat, ovat jo kierrelleet korttelinsa ja hyypiöinä kurkistelleet, olivatko porvarit ja eritoten nuo kisälli ja kimnasisti rakkarit yöpuullaan, vai oliko arestiin pantavia koijareita ehkä vielä kuhkimassa luvattomilla teillä.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä
Heillä on pientä romanssinpoikasta, mutta juttu tyssää siihen, että Shark osoittautuukin aivan ihme hyypiöksi.
— Wikipedia: Kisse-sarja

Etymologia

1hyypiö1 – outo, kumma, omituinen ihminen, hiippari; huuhkaja

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hyypiä yhteydessä
Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhǖppiäs ’huuhkaja, ? jk pöllö’, hüpiä(in) ’? metsäkana, ? kyyhkynen’, hǖpiäine ’huuhkaja’
karjalahyypie, hyypie(is)haukka ’huuhkaja’
lyydihüubi, ‑ī
vepsähübd́, hübu, hübö
vatjaǖpiäine ’sama merkitys’, vatjan Kukkosin murre hǖpäinä ’pöllö’
virohüüp (g. hüübi), murt. hüüpel ’huuhkaja; kaulushaikara; hiirihaukka’, hüübata ’huutaa (kaulushaikara)’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ruotsinsaameruotsinsaame jipp, eteläsaame jïppe, uumajansaame jiehpaga, inarinsaame oppuv ’huuhkaja’ (ehkä ← suomi, kuten ainakin koltansaame he̮ppi, kildininsaame hïppïi ’sama merkitys’)
etelämansietelämansi jäpəw, itämansi jipəj, länsimansi pohjoismansi jipiγ
itähantiitähanti jĕwəγ, etelähanti jĕpə, pohjoishanti jipi ’huuhkaja’.

itämerensuomalainen sana kuuluu näiden yhteyteen vain sillä edellytyksellä, että voidaan lähteä alkumuodosta *üppeγe, jolloin itämerensuomalaisten sanojen h- olisi myöhäinen, ehkä huuhkaja sanan vaikutusta. Koko itämerensuomalainen sanue voi kuitenkin olla suht. myöhäistä onomat. alkuperää. Samaan yhteyteen voi kuulua myös hyyppä (murt. muun muassa) ’rantasipi, taivaanvuohi’, töyhtöhyyppä ’Vanellus vanellus’.

Samaa juurta olevia sanoja

2hyypiö2 – kumpu, kumpare, (korkeahko) mäennyppylä; suosaareke; rantatörmä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hyyppä yhteydessä
Vastineita
eteläviro

Deskr.-sävyisiä sanoja, ainakin osittain samaa alkuperää kuin s.v. hyppyri main. sanat.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

eteläviro(Wied) hüüpes ’pieni niemeke’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.creep

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • creep

Esiintymistiheys

9 593 esiintymää · 3.7 / milj.

Suomi24
3.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.2
Reddit
2.4
Tekstitykset
11.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3 (valtio)

Yleisimmät: hyypiö 52 % · hyypiöt 10 % · hyypiön 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-yːpiø

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hyypiö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hyypiö