köl­li

substantiivi/ˈkølːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

köl-li (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Vain paha kölli sai main'ittšemah: itše Gruunuo petti häin kaupoissah.
— Iivo Härkönen, Laululoi Aunukselaizil
Risto Kölli seurasi hänen mukanaan, sillä olihan hänkin innokas henkivakuutusasian puollustaja.
— Alli Nissinen, Kuvaus maaseudulta
Perunan yleistyessä naurista vielä viljeleviä saatettiin pitää vanhanaikaisina, mihin liittyy Kiikalan asukkaista Varsinais -Suomessa aikoinaan käytetty leikillinen pilkkanimi eli kölli "Kiikalan naurisäijät".
— Wikipedia: Nauris

Etymologia

1kölli1 – arvonimi; liikanimi; sukunimi

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
etupäässä Satakunta

Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi sköld ’kilpi’.

2kölli2 – isokokoisesta, kömpelöstä ihmisestä tai eläimestä

Alkuperä
Murresana

Vertaa murteellinen kölli (etenkin länsimurteet) ’jötikkä, köriläs; murikka, mötikkä’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsiskällsnamn

Esiintymistiheys

855 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.3
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: kölliä 48 % · kölli 38 % · köllin 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ølːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kölli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kölli