1kakko1 – idän ja etelän keskivälissä oleva ilmansuunta, kaakko
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kaakko yhteydessä
- Vastineita
- viro
Rinnastettu linnunnimeen ka(a)kko ’kuikka, (Jusl myös) heinätavi’, kaakkonen, katso kaakkuri; merkityksen kehityksen kannalta vertaa esimerkiksi kreikka ornis ’lintu’, johd. ornithías ’pohjoinen kevättuuli, eteläkaakkoinen tuuli’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | kagu, murt. kakk (g. kaku) ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kakko3 – leivonnainen; leipä, limppu, voileipä
- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kakku yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa varhaisempi uusruotsi kaku, myöhäinen muinaisruotsi nykyruotsi kaka ’kakku, leipä’. Samalta taholta myös pohjoissaame gakˈko (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(happamaton) leipä, »lapinkakku»’ (osittain ehkä myös ← suomi). Vertaa kaakku ja kokkare.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kakku ’pieni ohut leipä; uuninsuulla ruistaikinasta paistettu taikinapala’, kakkara ’uunissa hiilillä riehtilässä paistettu ohukainen’ |
|---|
| karjala | kakku ’leipä; (lastenk.) peruna’, kakkara ’tavallisesti ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku; kokkare’ |
|---|
| vatja | kakku ’ohukainen’ |
|---|
| viro | kakk (g. kaku) ’kakku, leipä’ |
|---|
| liivi | kak (mon. kakūd) ’(makea) kakku’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja