kat­ken­nut

adjektiivi/ˈkɑtkenːut/
Jaa

Johdettu sanasta: katketa

Merkitys

(englanniksi)
  1. physically and forcibly separated into pieces or cracked or split; "a broken mirror"; "a broken tooth"; "a broken leg"; "his neck is broken"

Synonyymit ja vastakohtasanat

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Muutamassa minuutissa oli katkennut kuolainrengas korvattu vanhalla nahkahihnalla; kuolaimet pistettiin kvaggan hampaitten väliin, päitset kiinnitettiin huolellisesti, ja taas oli Hendrik satulassa, nuttu selässänsä.
— Mayne Reid, Kapinapäällikön pojat
Meren pohjalla, jossa nainen käveli, kuningas näki katkenneita miekkoja ja nuolia, murtuneita jousia ja taittuneita keihäitä.
— Selma Lagerlöf, Kungahällan kuningattaria
Löydös on tasaleveä, noin puoli metriä pitkä, keskeltä katkennut, pohjaltaan epätasainen ja lievästi pyöreäkantainen.
— Wikipedia: Muinaissukset

Englanninkieliset vastineet

  • broken

Taivutustiedot

Taivutusluokka 47

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikatkennut
Genetiivikatkenneen
Partitiivikatkennutta
Essiivikatkenneena
Translatiivikatkenneeksi
Inessiivikatkenneessa
Elatiivikatkenneesta
Illatiivikatkenneeseen
Adessiivikatkenneella
Ablatiivikatkenneelta
Allatiivikatkenneelle
Abessiivikatkenneetta

Lähteet