visertää

verbi

/ˈʋisertæːˣ/

Merkitys

1.(pikku)lintujen tuottamasta lyhyestä, iloisenkuuloisesta, korkeahkosta äänestä: laulaa; sirkuttaa

Synonyymit

sirkuttaa laulaa

Etymologia

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

viserrellä viserrys visertäjä visertäminen

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑informoida ↑tiedottaa ↑päästää ↑tuottaa ↑äännellä

Alakäsitteet

↓pettää ↓tirskuttaa ↓sirkuttaa

Esimerkkilauseet

Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin.

K. Raitio, Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi

Nousi päivän liemu, Sulous ja riemu Heräs vihdoin talvihorrostansa; Kevät solmee vaulaa, Lehdon käki laulaa, Keräs metsä, ilma laulajansa; Pääsky armas lensi Majalleen, ja ensi- Lemmest' alkoi peippo visertää.

Johan Ludvig Runeberg, Lyyrillisiä runoelmia I

Laulu alkaa sanoilla: " Nyt mä olen niin kuin lintu, joka metsiss ' visertää.

Wikipedia: No onkos tullut kesä

Englanninkieliset vastineet

shop
chitter
cheep

Esiintymistiheys

3 372 esiintymää, 1.3 / milj.

Suomi24

1.5

Sanomalehdet

0.6

Aikakauslehdet

0.3

Wikipedia

0.1

0.2

Tekstitykset

0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi K

Infinitiivi	visertää
Ind. prees. yks. 1.	viserrän
Ind. imperf. yks. 3.	visersi
Kond. prees. yks. 3.	visertäisi
Pot. prees. yks. 3.	visertänee
Imperat. prees. yks. 3.	visertäköön
Akt. 2. partisiippi	visertänyt
Pass. imperf.	viserrettiin

Riimit

-isertæː

Kaikki riimit