1kolari1 – nuohooja; tervan- tai sydenpolttaja
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- murt. et. Pohjanmaa
Lainalähde: ← nykyruotsi, muinaisruotsi kolare ’miilunpolttaja’, muinaisnorja kolakarl ’sama merkitys’ Vertaa koli.
2kolari2 – törmäys, ajo-onnettomuus
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: kollision)
- Slangissa
- 1910 lähtien
Lainalähde: todennäköisesti ← nykyruotsi kollision (slangisuffiksin ‑ari avulla muodostettu »typistymäjohdos»); osittain ehkä myös liittymää onomat. sanueeseen kolata.
Helsingin slangissa
kolari ’liikennevahinko, yhteentörmäys’; myös kolis
← ruotsi kollision ’yhteentörmäys, kolari’, kollidera ’törmätä yhteen (myös mielipiteistä tms.)’ (englanti, ranska collision ← latina collisio ’yhteentörmäys’, saksa kollidieren ← latina collidere sanoista com ’yhteen’ ja lædere ’vahingoittaa’).