Sanan alkuperä on epäselvä. Ongelma voisi olla johtamalla tehty uudissana sanasta onki, jonka johdoksella onkia samoin kuin tämän edelleenjohdoksella ongitella on paikoin murt. merkitys ’urkkia, udella’, jälkimmäisellä lisäksi itämurteet myös ’ärsytellä, piikitellä, letkautella’. — Vertaa myös ongerus (Gan 1787 »Oppineitten ongeruxet»).
Toisen käsityksen mukaan tähän yhteyteen kuuluisi Kalevalassa esiintyvä ongelmo, ? ongelma, jonka merkityksenä on pidetty toisaalta ’haaraa’ (»Oksa koivun onkelmosta»), toisaalta sen on arveltu tarkoittavan ’sananlaskua tms.’ (»Näitä saatuja sanoja, Opituita onkelmoita»). (Olisiko viime mainittu lähtökohtana merkitykselle ’arvoitus’, jota tavataan muun muassa 1870–1880 ‑lukujen kirjallisuudessa?) Sanan on ajateltu ehkä ainakin osittain kuuluvan yhteen onkalo, ongertaa ’kaivertaa’ sanojen kanssa. Tähän voisi viitata myös Vaalan yksinäinen murretieto ongelma ’ontto kohta (esimerkiksi puussa)’.