kitka
erisnimi, substantiivi/ˈkitkɑ/
Merkitykset
- 1.(fysiikka)kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
- 2.(kuva)asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet
Synonyymit ja vastakohtasanat
Synonyymit
Vastakohtasanat
Etymologia
Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.friction
- ruotsifriktion
- saksaFriktion (f), Reibung (f)
- ranskafrottement (m)
- venäjäтрение (n)
- virohõõre
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Heillä ei ollut aikaa kysellä toisiltaan, ennenkuin sihinä kävi pelottavan voimakkaaksi, ja äkkiä ilmestyi heidän häikäistyneiden silmiensä eteen tavattoman iso meteori, joka oli käynyt hehkuvaksi nopeassa vauhdissaan ilmakerrosten kitkasta.
Kitka on Kuusamon suurin järvi.
Ylempänä maan pinnasta, muutaman kilometrin korkeudesta alkaen, kitkan vaikutus ei tunnu, ja tuuli jo puhaltaa kohtisuoraan gradienttia vastaan eli isobaariviivojen suuntaan.
Englanninkieliset vastineet
- friction
- rubbing
Esiintymistiheys
36 010 esiintymää, 13.7 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9
| Nominatiivi | Kitka |
| Genetiivi | Kitkan |
| Partitiivi | Kitkaa |
| Essiivi | Kitkana |
| Translatiivi | Kitkaksi |
| Inessiivi | Kitkassa |
| Elatiivi | Kitkasta |
| Illatiivi | Kitkaan |
| Adessiivi | Kitkalla |
| Ablatiivi | Kitkalta |
| Allatiivi | Kitkalle |
| Abessiivi | Kitkatta |
Riimit
-itkɑ
Kaikki riimit