1kitka1 – kappaleiden välisestä kosketuksesta aiheutuva liikettä tai liikkeelle lähtöä vastustava voima; kitinä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kitkuttaa yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Samaa kantaa ovat myös kitkata ’hangata’ sekä kitka (uud. 1860; murt. ’kitinä’), vertaa kitistä ja kiteä sekä kitua.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kitkuttoa ’sahata tylsällä sahalla; olla sukupuoliyhteydessä’, kitškuta, kitškuttoa ’tehdä verkkaisesti, vaivalloisesti’. |
|---|