ko­ren­to

substantiivi/ˈkorento/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-ren-to (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. kannin, yksin tai kaksin kantamiseen käytettävä riuku, kantotankoOlalla tai hartioilla kantaen voidaan taakkaa kuljettaa pitkän korennon molemmissa päissä.
  2. eräisiin esimerkiksi suden-, muurahais-, harso-, kaisla-, vaha-, koski-, kärsä-, lumi-, skorpioni- tai päivänkorentoihin kuuluva hyönteislaji (Insecta) tai sellaisen yksilö

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Karhunlihoja tuotiin metsästä joko korennolla kantaen taikka hevosella, jonka joku miehistä kävi hakemassa.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Lypsäjät tulivat jo astioineen ja heittivät pönttönsä ja korentonsa aidan vierelle, missä rovasti ja ruustinna istuivat.
— Heikki Meriläinen, Mooses ja hänen hevosensa
Laji syö erityisesti perhosia, kovakuoriaisia ja muurahaisia, mutta myös heinäsirkkoja, korentoja ja vesiperhosia.
— Wikipedia: Kelopääsky

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan korento lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tulkoot vain, niin hän upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sisään!
— Juhani Aho, Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma
Kohtuus kaikessa, oli se Oriveden makkarassakin, vaikka sitä korennossa kannettiin.
— Urho Karhumäki, A.I.V.-rehua
Pari poikaa kävi seisomaan vastakkain pitäen korentoa olallaan.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 1 Joulun vietto
Hän sieppasi korennon, alkaen sillä "mykytellä" venäläisiä.
— Aaro A. Nuutinen, Suvista Savoa

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
ei murretiet.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, ersämordva
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkorenta ’vesikorento; vaa’an selkä’
karjalakorenta, ‑o ’korento, kantotanko, salko, seiväs; pesukarttu; tahkon kampi; (suden)korento’
lyydikorend(o) ’korento’, kore(n)dhänd ’sudenkorento’
vepsäkorend, korond ’korento’, keĺikorend ’sudenkorento’
vatjake̮re̮ta ’korento’, pittšä ke̮re̮ l. sue̮ke̮re̮ ’sudenkorento’
virokõrend (g. ‑a, ‑i), korend (g. ‑i), korendus ’tanko, riuku’, korendik ’nuori metsä’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva kuŕt́sa, mokšamordva kəʀ́t́śä ’(vedenkanto)korento, ‑ies’.

Samaa juurta saattavat ainakin osittain olla myös lähimerkityksiset suomi korelo ’uunin kohennuskeppi’ ja korilo ’sama merkitys; korento; sudenkorento’.

Lue myös Kotuksen kirjoitus sudenkorento.

Esiintymistiheys

577 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
1.8
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: korento 37 % · korennot 25 % · korennon 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-orento

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korento. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korento