kul­ku­nen

substantiivi/ˈkulkunen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-ku-nen (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: kulku

Merkitykset

  1. pallomainen metallikello, jossa on yl. ristikkäiset ääniraot ja sisällään metallinen helyLuokkiin kiinnitetty kulkunen kilahteli hevosen liikahdellessa ja kilkatti rytmikkäästi eläimen juostessa.
  2. (puhekieltä)(monikossa)kiveksetPallo tuli suoraan kulkusille.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Lähes kuulu kulkemahan, rahakarva kaalamahan, hopea vaeltamahan, miehen miekkojen nenissä, urohoisen väen e'essä — kulkusta kujoa myöten, hopeaista tietä myöten, vaskista vanoa myöten!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Idän raukeat rannat tummenee ja lunta tupruten tuiskaa ja sinisessä siimeksessä vain kulkusen ääni kuiskaa, rekivirsi vitihin hukkuu, lumi peittää jäljen ja reen, kesäheinille poika nukkuu, hepo hölkkivi hiljalleen.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Piispan mantiassa on lisäksi valko -puna -valkoisia poikkiraitoja eli lähteitä; ne kuvaavat sitä, että saarnan on virrattava piispan suusta kuin lähteiden; samoin piispan mantiaan kuuluu kulkusia, jotka kuvaavat saarnaajan virkaa.
— Wikipedia: Mantia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kulkunen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kuuluu aisojen kolinaa, kulkusten kilinää ja reen kannasten vihlovaa kirkumista.
— A. Th. Böök, Mailta ja vesiltä
Ja kolmivaljakko heittäysi hiljaiseen raviin ja kulkuset kilisivät katkonaisesti.
— Ivan Turgenev, Rudin
Kirjallisuus muuttuu yhä enemmän heliseväksi vaskeksi ja kiliseväksi kulkuseksi.
— Lauri Perälä, 64 päivää suomalaisen siirtokunnan keskuudessa Amerikassa
Unensa läpi hän oli vielä kuulevinaan ääniä eteisestä ja kulkusten helinää pihalta.
— Eino Leino, Kootut teokset IX

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: Vähemmän todennäköinen on selitys, että suomi kulku ja saame golˈkâ olisivat lainoja skandinaavinen taholta, vertaa muinaisruotsi muinaisnorja klokka, klukka ’kello, tiuku’.

Mahdollisesti deskr.-onomat. sanasikermä, samaan tapaan kuin esimerkiksi pohjoissaame golˈkâ (ruotsinsaame eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’kello, tiuku’, ehkä myös itähanti kĕγəḷ, kö̆γəḷ, etelähanti kowəl, pohjoishanti kŏwəḷ ’kulkunen’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuluine
virokuljus, murt. kullus, kulus(k), kulin ’sama merkitys’

Englanninkieliset vastineet

  • bell
  • cascabel
  • sleigh bell

Esiintymistiheys

4 914 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.8
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.8
Reddit
0.7
Tekstitykset
3.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: kulkuset 40 % · kulkunen 28 % · kulkusia 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulkunen

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulkunen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulkunen