kuono

substantiivi

/ˈkuo̯no/

Merkitykset

1.koiran ja joidenkin muiden eläinten pitkänomainen pään osa, jonka kärjessä ovat nenän sieraimet ja sisällä suu
2.(arkikieli)(halventava)ihmisen kasvot, etenkin kasvoihin lyömisen yhteydessävetää kuonoon, tintata kuonoon, saada kuonoonsa

Synonyymit

nenä klyyvari nenu nenukka nenukki nokka tuulenhalkoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

isokuonopallopää karvakuonosaukko kuonokoppa mutakuono sarvikuono

Liittyvät sanat

kirsu

Käännökset

engl.muzzle, snout
venäjäморда (f)
virokoon

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑suuaukko ↑suu ↑suuontelo ↑kita ↑nenä

Alakäsitteet

↓vahanahka ↓imukärsä ↓kärsä ↓imutorvi

Esimerkkilauseet

Hän näki, ettei ollut aikaa hukattavana, sillä pelokkaat antiloopit näkyivät heilauttelevan pikkuruisia kuonojaan ilmaan ja haistelevan tuulta, ikäänkuin ne olisivat epäilleet, että jokin vihollinen oli lähellä.

Mayne Reid, Merille karannut

Pese aamuisin kuonosta häntään; juo kylliksi, vaan älä yli; yön sait sinä pyyntiä varten; unen sulle on päiväksi syli.

Rudyard Kipling, Viidakkopoika

Tavallisesti turkissa on jonkin verran valkoista rinnassa, jaloissa, kuonossa, päässä tai hännänpäässä.

Wikipedia: Novascotiannoutaja

Englanninkieliset vastineet

neb
snout
muzzle
nozzle
yap

Esiintymistiheys

13 426 esiintymää, 5.1 / milj.

Suomi24

5.3

Sanomalehdet

1.4

Aikakauslehdet

1.2

Wikipedia

13.9

2.3

Tekstitykset

4.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

Nominatiivi	kuono
Genetiivi	kuonon
Partitiivi	kuonoa
Essiivi	kuonona
Translatiivi	kuonoksi
Inessiivi	kuonossa
Elatiivi	kuonosta
Illatiivi	kuonoon
Adessiivi	kuonolla
Ablatiivi	kuonolta
Allatiivi	kuonolle
Abessiivi	kuonotta

Riimit

-uono

huono bismarcksaaristonputkikuono jaavansarvikuono

Kaikki riimit