la­vit­sa

Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Nokisilta nuotioilta, Hiilisiltä hiertimiltä; Niin miksen minäki laula, Miksei laula meiän lapset, Lavitsoilta lautaisilta.

Tungel, joka pöyhkeästi oli istunut lavitsalle, kun kaikki muut seisoivat, vastasi armollisesti, että hän oli sama mies.

Gööttien miehille raivattiin sali, jossa uroot istuivat lavitsoille ja juomalaskija kaatoi nestettä kirjavasta kannusta, hilpeys valtasi suuren seurueen.