lei­ja

substantiivi/ˈlei̯jɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lei-ja (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 18 641. yleisin sana

Merkitykset

  1. muovinen, paperinen tai kankainen lennokki, jota lennätetään tuulisella säällä pitkän narun päässä
  2. (geometria)nelikulmio, jonka viereiset sivut ovat yhtä pitkät ja jonka kaksi muuta sivua ovat myös keskenään yhtä pitkät
  3. (slangia)leveilijä
  4. (slangia)pieruHän heitti leijat olohuoneessa.
  5. eräs naisen etunimi

Esimerkkilauseet

Hän, entinen toimittaja, on myönyt "Leijansa" ja on nykyään puheenjohtajana seurassa, joka jakaa viljaa työttömille.
— Henryk Sienkiewicz, Se kolmas
Hoi, varsat juoskatte nopeaan kuin varjot aavalle leijaa, pois salon huurteiseen hopeaan sun laulaen vien, heleijaa; on piilopirttini siellä mulla, ei ihmispolkuja sinne tulla, häävuoteen untuihin peitän sun ja silloin, silloin sa olet mun!
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
Kirjallisuudessa esiintyy runsaasti väitteitä, että suurimmat näistä leijoista olisivat pystyneet jopa nostamaan ihmisen; varmaa todistetta tästä ei kuitenkaan ole olemassa, vaikka teoriassa se on mahdollista.
— Wikipedia: Laatikkoleija

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan leija lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Perinteisiä kansantaiteen muotoja ovat varjonukketeatteri ja leijojen lennättäminen.
— Wikipedia: Malesia
Se laulu on niin itkettävän kaunis että Pekka leijaa korkealla ruusunpunaisissa pilvissä.
— Aaro Hellaakoski, Suljettujen ovien takana
Sitä kuin nousee, leijaa henki siitä ajatuksesta.
— Heikki Klemetti, Ei ne olleetkaan viimeiset
Mutta varmaankaan et ole koskaan niin suurta leijaa nähnyt, kuin minun on.
— Mór Jókai, Teodor Dalnoki

Etymologia

1leija1 – tuulen varassa leijaileva, tavallisesti levymäinen laite, jota ohjataan langasta

Sanakirjassa
Käsitellään sanan leijata yhteydessä

Ehkä kontam. lentää + heijata ’keinua’ (katso näitä, heijata s.v. heija). Tähän kuulunevat myös leija, leijas, leijain (lounaismurteet) ’hyllyvä, kostea maa, suo, suonsilmäke’, vertaa karjala liehu ’hyllyvä, upottava (maa), lieju’, liehuo ’hulmuta, liehua’ sekä letto1.

Samaa juurta olevia sanoja

2leija3 – (morsius)huntu

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: slöja)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan löija yhteydessä
  1. suomilöija
  2. nykyruotsislöja ’morsiushuntu’
  3. alasaksa vertaa keskihollanti slōje ’laahus’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.kite
  • ruotsidrake
  • saksaDrachen
  • ranskacerf-volant
  • venäjäвоздушный змей
  • esp.volantín (m), papalote, cometa (f)
  • virotuulelohe
  • italiaaquilone
  • puolalatawiec

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • kite

Esiintymistiheys

5 891 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
2.3
Aikakauslehdet
16.0
Wikipedia
3.9
Reddit
1.0
Tekstitykset
4.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: leija 44 % · leijan 21 % · leijaa 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eijɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Leija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leija