- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luistaa yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Liittynevät sanaan luisu, katso myös luistaa2. Samaa kantaa on todennäköisesti myös Peräpohja luistaa ’suoltaa, sotkea (heiniä; hevonen)’, luisteet ’syömättä jääneet heinät’, näistä → pohjoissaame luiˈstit ’sotkea heiniä’, luiˈstek ’heinän jätteet’, myös pohjoissaame luiˈstet ’luistella’ ← suomi.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | luistoa ’luistaa, liukua; irrota (tuohi)’, luissella ’liukuilla; vihloa’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Todennäköisesti sanan luieta johdos (katso luiku). Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena (germaaninen *lūja- → muinaisnorja lýja ’lyödä, rikkoa, vahingoittaa’, ljósta muun muassa ’irrottaa tuohta’), jolloin luistaa1 ja luisu johdoksineen olisivat tästä sekundaaristi kehittyneet.
Samaa juurta olevia sanoja
Vertaa liusu johdoksineen. Erään teorian mukaan takaperoisjohdoksia (germaaninen-peräisestä?) sanasta luistaa2, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | luiskoa, luiskahtoa ’livetä, luistaa; irrota hyvin (tuohi)’, luiska ’kalteva, luisu’ |
|---|---|
| viro | luisata (prs. luiskan) ’valehdella, teeskennellä; (Wied) juosta tiehensä’. |