- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *slōǥō(n)-)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- yleinen, ei Vermlanti
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *slōǥō(n)-, vertaa nykyruotsi murt. slog ’heinänteko, suoniitty’, tadu-sloga ’niitos kylän läheisyydessä’, (*slōǥiō(n)- →) islanti slægja ’luoko’; saman germaaninen juuren toista ablaut-astetta edustavasta sanavartalosta on lainattu suomi laas (katso tätä).
Sanalle on aiemmin esitetty muitakin germaaninen originaaleja, ja sitä on aiheettomasti verrattu sanaan venäjä lug ’niitty’ (? → vepsä loga, logo ’heinikkonotkelma’; venäjä murt. loga ’kokoon haravoitu heinä’ ← itämerensuomi). suomi → pohjoissaame luokko (luulajansaame inarinsaame) ’luoko’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | luolla ’luo’olla’ (? ← viro tai suomi) |
|---|---|
| karjala | luoko ’luoko’, luokopeä ’sama merkitys’, luokovuo, luokoutuo ’luokoutua; kuivua (heinä)’ |
| lyydi | luog(o) ’luoko’ |
| vepsä | logo |
| vatja | lōku |
| viro | loog (g. loo, Wied loou) ’sama merkitys’, looline ’luo’ontekijä’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- luo(k)ota
- luokou(n)tua
- luokou(t)a1786