1mäihä1 – jälsi; juuresraaste; koivun mahla
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- Satakunta Häme Kymenlaakso Etelä-Pohjanmaa, paikoin Pohjois-Suomi
- Vastineita
- vepsä, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| vepsä | mäjäz (g. mäihän), mejaz ’(petäjän) mäihä’ |
|---|
| vatja | mähä ’(koivun, petäjän) mäihä’ |
|---|
| viro | mähk (g. mähja), mähi (g. mähja), eteläviro mäih (g. mähä) ’mäihä, jälsi’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame müjsie ’hienokuorinen puu; koivun mäihä, lähinnä puuta oleva ohut kuori’, luulajansaame muoi´sē ’untuva, hieno karva; taljan sisäpinnalla oleva ohut kalvo’, ruotsinsaame mueisek ’syksyllä kiskottu, huonosti lähtevä tuohi’ |
|---|
. saamelaista sanaa vastaisi suomessa lähinnä asu *maiha.
Samaa juurta olevia sanoja
2mäihä2 – ikävä, kelju; onni, sattuma, onnenpotku
- Slangissa
- 1910 lähtien
Helsingin slangissa
mäihä ’ikävä, kelju; onni, sattuma, onnenpotku’
sama kuin murresana mäihä, jolla on sekä negatiivisia että positiivisia mielleyhtymiä herättäviä merkityksiä: ’jälsi; juuresraaste; koivun mahla’, merkitys ’onnenpotku’ liittyy makeaan (’mahla’), vertaa esimerkiksi munkki, ’ikävä, kelju’ taas kehnoon ruokaan (jälsi pettuleivän ainesosana), vertaa esimerkiksi ohraleipä.
Johdoksia: mäikkis ’kelju, kehno’, mäisä, mäkkyrä, mäsis, mäsä, mäsäri, mäslä, mässeli ’hyvä onni, onnenpotku’