on­ne­tar

"Luulen ainoastaan, herra kenraali", huomautti Pearson, "että Onnetar on toimittanut eteenne tarjolle, mitä olette kauvan halunnut saaliiksenne, ja että te epäröitsette".

Oli miten oli, yksi ainakin oli varmaa: Hans alkoi yhä enemmän muuttua kaltaisekseen jälleen, ja kun hän on oma itsensä, en luopuisi hänestä, vaikka itse Onnetar minua houkuttelisi luokseen.

Hannu on onnekas, koska hän on syntynyt onnentähden alla tai onnetar valitsi hänet kaikista Ankkalinnan asukkaista.