pal­pat­taaverbi

— enkeli, näes, naapuri, sanoi ... hm ... neitsykäisten unia syövänsä... Niin ne vissiin enkelit, — nälkä on heille — ruokaa."— Urpo kääntyy jälleen Katrin puoleen, joka palpattaa:"Minähän vain aioin viedä sille tuolin ovensuuhun, mutta peruutin nopsasti."—"Mutta se sahti ja piimä, joita sille tarjosit", väittelee Urpo.

Joel Lehtonen, Vanhoja käsikirjoituksia