ju­tel­la

verbi/ˈjutelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ju-tel-la (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 828. yleisin sana

Merkitys

  1. keskustella, puhua epämuodollisesti jostakin

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Uloimman rantavallin ääressä, josta päähyökkäys oli häädetty, istuivat Eero vaimoineen, Svärdin leski tyttärineen ja pari keski-ikäistä miestä vilkkaasti jutellen ja näkyi heti, että oli puhe mantereella olevasta tuvasta.
— Jon Olof Åberg, Aina
Ajurit lämmittelivät lieden ääressä, juttelivat ja nauroivat, poltellen piippujaan.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Ihmiset viihtyivät kabareissa, sillä siellä saattoi syödä, tupakoida ja jutella ottamatta hattua pois päästä, eikä tarvinnut noudattaa kaikkia yhteiskunnan sääntöjä.
— Wikipedia: Kabaree

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jutella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vieraista häipyi totinen tunnelma, ja kukin jutteli vilkkaasti vierustoverilleen.
— B. S. Ingemann, Kuningas Eerik ja lainsuojattomat
Hetkisen juteltiin yhdessä suotuisasta suvisäästä ja vuodentulon toiveista.
— Marja Salmela, Unelmiensa uhri
Iloisesti jutellen hän käveli sitten aliperämiehen kanssa edestakaisin kannella.
— A. H. Fogowitz, Lentävä hollantilainen ja muita seikkailukertomuksia
Ajurit lämmittelivät lieden ääressä, juttelivat ja nauroivat, poltellen piippujaan.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, ersämordva

jne. (suomi → nykyruotsi murt. Suomi jott(a) ’puhua, kertoa’, jutt(o) ’kertomus, asia’)

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjutto ’juttu’
karjalajutella ’jankata, riidellä, valitella’, jututa, juttuilla, juttoilla ’jutella, kertoa; kinastella, käräjöidä’, juttu ’pieni riita, jankutus; oikeusjuttu, käräjäasia’
vatjaju(t)e̮lla, juolla (prs. juttē̮n) ’puhua, sanoa, jutella’, juttu ’juttu, juttelu; kertomus’
viroütelda, öelda (prs. ütlen) ’sanoa, lausua, tarkoittaa’, jutt (g. jutu) ’juttu, puhe, pakina, kertomus’, jutustada ’jutella, kertoilla, pakista’, jutlus, eteläviro jutus ’saarna’, jutlustada ’saarnata’
liivijut (? ← viro) ’juttu, puhe’, juttə aʾijə ’keskustella, kertoa, jutella’ (vertaa viro juttu ajada ’sama merkitys’), jutīst ’kertoa, jutustaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva jovtams, joftams, mokšamordva joftams ’sanoa, kertoa, määrätä, selittää’, ersämordva jovtalmo ’satu’, jovks, jofks, mokšamordva jofks ’sama merkitys, arvoitus’.

pohjoissaame juttus, murt. juhttō ’juttu’, turjansaame juhted ’kertoa’ ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.talk, natter, chat, chatter
  • ruotsispråka, prata, snacka, tala
  • saksaschwatzen, schwätzen, schnacken, sprechen, plaudern
  • ranskabavarder
  • esp.charlar

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • bandy
  • confabulate
  • bandy about
  • jaw
  • chat
  • talk
  • natter
  • chatter

Esiintymistiheys

357 436 esiintymää · 136.2 / milj.

Suomi24
137.2
Sanomalehdet
21.4
Aikakauslehdet
35.3
Wikipedia
4.1
Reddit
63.4
Tekstitykset
294.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: jutella 32 % · juttelemaan 17 % · jutellaan 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin jutella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjuttelenjuttelinolen jutellutolin jutellut
sinäjutteletjuttelitolet jutellutolit jutellut
hänjutteleejuttelion jutellutoli jutellut
mejuttelemmejuttelimmeolemme jutelleetolimme jutelleet
tejuttelettejuttelitteolette jutelleetolitte jutelleet
hejuttelevatjuttelivatovat jutelleetolivat jutelleet
passiivijutellaanjuteltiinon juteltuoli juteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjuttelisinolisin jutellut
sinäjuttelisitolisit jutellut
hänjuttelisiolisi jutellut
mejuttelisimmeolisimme jutelleet
tejuttelisitteolisitte jutelleet
hejuttelisivatolisivat jutelleet
passiivijuteltaisiinolisi juteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjuttele—
hänjutelkoonolkoon jutellut
mejutelkaamme—
tejutelkaa—
hejutelkootolkoot jutelleet
passiivijuteltakoonolkoon juteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjutellenlienen jutellut
sinäjutelletlienet jutellut
hänjutelleelienee jutellut
mejutellemmelienemme jutelleet
tejutellettelienette jutelleet
hejutellevatlienevät jutelleet
passiivijuteltaneenlienee juteltu

Infinitiivit

1. infinitiivijutella
1. inf. pitkä muotojutellakseen
2. inf. inessiivijutellessa
2. inf. inessiivi, passiivijuteltaessa
2. inf. instruktiivijutellen
3. inf. inessiivijuttelemassa
3. inf. elatiivijuttelemasta
3. inf. illatiivijuttelemaan
3. inf. adessiivijuttelemalla
3. inf. abessiivijuttelematta
3. inf. instruktiivijutteleman
4. infinitiivijutteleminen
5. infinitiivijuttelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijutteleva
Passiivin 1. partisiippijuteltava
Aktiivin 2. partisiippijutellut
Passiivin 2. partisiippijuteltu
Agenttipartisiippijuttelema
Kieltopartisiippijuttelematon

Riimit

-utelːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jutella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jutella