- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Vastineita
- karjala, viro
Deskr. sanoja.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | jokottoa ’(puhua) kailottaa, kalkattaa’ |
|---|---|
| viro | jokatada, jokutada ’jokeltaa, sopertaa, sählätä’. |
jo-kel-taa (3 tavua) · 8 kirjainta
Naiset ja viini olivat heikontaneet hänen jo ennenkin horjuvan olemuksensa, ja jokeltaen kuin lapsi vietti Maunu herttua yksinäisiä hetkiään pullon ääressä, luuttu kädessä, milloin lehdossa, milloin linnan huoneissa.Minulle hän soittaa maasta, jossa paimenpoikanen jokeltaa ja kellot kilahtavat, maasta, joka oli ainoa ystäväni ja jota silmäni ei koskaan enää näe.Cub jokeltaa ja nauraa paljon, ja on sarjan nuorin hahmo.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jokeltaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hän nostaa lapsen jälleen syliinsä, jokeltaen kilpaa sen kanssa: "Kylläpä me olemme olleet typeriä, pikku Liisu!Lapsi jokeltaa vastaan, huhuaa, huutelee ja tavoittaa käsiinsä ikkunaharsoa.Deskr. sanoja.
| karjala | jokottoa ’(puhua) kailottaa, kalkattaa’ |
|---|---|
| viro | jokatada, jokutada ’jokeltaa, sopertaa, sählätä’. |
824 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi I
Yleisimmät: jokeltaa 73 % · jokella 27 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-okeltɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Jokeltaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jokeltaa