jo­kel­taa

verbi/ˈjokeltɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jo-kel-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. tuottaa verbaalisen ilmaisun hallitsemista edeltävälle iälle ominaista epäselvää ääntelyä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Naiset ja viini olivat heikontaneet hänen jo ennenkin horjuvan olemuksensa, ja jokeltaen kuin lapsi vietti Maunu herttua yksinäisiä hetkiään pullon ääressä, luuttu kädessä, milloin lehdossa, milloin linnan huoneissa.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III I
Minulle hän soittaa maasta, jossa paimenpoikanen jokeltaa ja kellot kilahtavat, maasta, joka oli ainoa ystäväni ja jota silmäni ei koskaan enää näe.
— Marja Salmela, Palaavien parissa
Cub jokeltaa ja nauraa paljon, ja on sarjan nuorin hahmo.
— Wikipedia: Happy Tree Friends

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jokeltaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän nostaa lapsen jälleen syliinsä, jokeltaen kilpaa sen kanssa: "Kylläpä me olemme olleet typeriä, pikku Liisu!
— Otto Ludwig, Heleija
Lapsi jokeltaa vastaan, huhuaa, huutelee ja tavoittaa käsiinsä ikkunaharsoa.
— Maila Talvio, Rukkaset ja kukkaset

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Vastineita
karjala, viro

Deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalajokottoa ’(puhua) kailottaa, kalkattaa’
virojokatada, jokutada ’jokeltaa, sopertaa, sählätä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • babble
  • blather
  • gurgle

Esiintymistiheys

824 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi I

Yleisimmät: jokeltaa 73 % · jokella 27 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin jokeltaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjokellanjokelsinolen jokeltanutolin jokeltanut
sinäjokellatjokelsitolet jokeltanutolit jokeltanut
hänjokeltaajokelsion jokeltanutoli jokeltanut
mejokellammejokelsimmeolemme jokeltaneetolimme jokeltaneet
tejokellattejokelsitteolette jokeltaneetolitte jokeltaneet
hejokeltavatjokelsivatovat jokeltaneetolivat jokeltaneet
passiivijokelletaanjokellettiinon jokellettuoli jokellettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjokeltaisinolisin jokeltanut
sinäjokeltaisitolisit jokeltanut
hänjokeltaisiolisi jokeltanut
mejokeltaisimmeolisimme jokeltaneet
tejokeltaisitteolisitte jokeltaneet
hejokeltaisivatolisivat jokeltaneet
passiivijokellettaisiinolisi jokellettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjokella—
hänjokeltakoonolkoon jokeltanut
mejokeltakaamme—
tejokeltakaa—
hejokeltakootolkoot jokeltaneet
passiivijokellettakoonolkoon jokellettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjokeltanenlienen jokeltanut
sinäjokeltanetlienet jokeltanut
hänjokeltaneelienee jokeltanut
mejokeltanemmelienemme jokeltaneet
tejokeltanettelienette jokeltaneet
hejokeltanevatlienevät jokeltaneet
passiivijokellettaneenlienee jokellettu

Infinitiivit

1. infinitiivijokeltaa
1. inf. pitkä muotojokeltaakseen
2. inf. inessiivijokeltaessa
2. inf. inessiivi, passiivijokellettaessa
2. inf. instruktiivijokeltaen
3. inf. inessiivijokeltamassa
3. inf. elatiivijokeltamasta
3. inf. illatiivijokeltamaan
3. inf. adessiivijokeltamalla
3. inf. abessiivijokeltamatta
3. inf. instruktiivijokeltaman
4. infinitiivijokeltaminen
5. infinitiivijokeltamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijokeltava
Passiivin 1. partisiippijokellettava
Aktiivin 2. partisiippijokeltanut
Passiivin 2. partisiippijokellettu
Agenttipartisiippijokeltama
Kieltopartisiippijokeltamaton

Riimit

-okeltɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jokeltaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jokeltaa