- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin pinje ’pinja’ ← saksan Pinie ’pinja’ ← latinan pinus ’pinja’.
pin-ja (2 tavua) · 5 kirjainta
Jos olisi minulla nyt mandoliini ja sitä soittaa taitaisin, silkkiseen nauhaan sen kaulalleni sitaisisin, kietoisin käteni ystäväni ympäri, astelisin kuusikossa ja sen sypressilehdoksi laulaisin, hiipisin harjutietä hongikossa ja hongat pinjoiksi haastaisin.Hän ei ollut useinkaan poistunut tytön kanssa huvilan ympärillä kasvavien pinjain tummasta varjosta, mutta tänä iltana, kun hän tiesi olevansa pakotettu kertomaan hänelle, hän vei tytön polkua pitkin seetrimetsikön läpi laakson läntiseen villiin, yksinäiseen, surulliseen ja hiljaiseen päähän.Saksan ruskohiilivyöhykkeellä kasvoi palmuja, magnolioita, viikunoita, pinjoja ja kastanjoita.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pinja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Salviapensaikot ja tammi- ja leppäviidakot väistyivät kallioisella maalla kasvavien pinjain tieltä.Pinjojen varjot pitenivät ruohikossa, joka hohti punertavana iltavalaistuksessa.Vanhain muurien juurella, ikuisessa rauhassaan, autuailla silkkiniityillään pinjain tummat varjot.Pinjoja kasvoi pienissä ryhmissä solan tasaisella pohjalla.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin pinje ’pinja’ ← saksan Pinie ’pinja’ ← latinan pinus ’pinja’.
3 664 esiintymää · 1.4 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: pinja 90 % · pinjan 7 % · pinjaa 1 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-injɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Pinja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pinja