pot­ka

substantiivi/ˈpotkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pot-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 19 176. yleisin sana

Merkitys

  1. lihateknologinen nimitys, jota käytetään nisäkkään polvi- ja nilkkanivelien välisestä osasta. Sen mukaan onko kyseessä etu- vai takajalka, voidaan puhua etupotkasta tai takapotkasta.Sian potkaa nimitetään tavallisesti kinkuksi.

Esimerkkilauseet

"Nyt me mennään, pikku-äiti", sanoo Onni päättäväisesti ja asettuu vaunujen viereen, joissa Lyyli jo istuu, potkien ohutta peitettä päältään.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
"Äläs, kyllä minäkin tuon tempun teen", innostui Eino Leino, nousi keskilattialle ja potkasi.
— Sulo-Weikko Pekkola, Herrana ja heittiönä
Huudan mykistynein huulin apua, haparoin ja potkin tyhjyyttä, tahdon palata malocaan, pelastaa ruumiini ja paeta heitä kaikkia, joihin minä jostain syystä luotin: jäin yksin albergueen ja suostuin seremoniaan, missä minulle juotettiin zikuksen kuristamalla piikkipuulla myrkytettyä toéta.
— Wikipedia: Ayahuasca

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan potka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Raivostuneena oikasi hän jalkansa ja potkasta säväytti kontin kiveltä koskeen.
— Santeri Ivalo, Iltapuhteeksi II
Kuninkaan poika potkasi, löi ja kingotti, että jokainen vanne ammatti irti, ja hän hyppäsi ulos tynnyristä.
— N. N., Satukirja lapsille norjalaisia kansansatuja
Hän potkasi oven auki ja astui, tai paremmin sanoen kömpi matalaisen hökkelin sisään.
— Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä
Huutaja ei ollut aidan takana, vaan seisoi kyökin lattialla ja potkasi häntä huutaessaan.
— Lauri Soini, Aaro

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
etupäässä Itä-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, saame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpotka ’eläimen sääriluu tai sääri’
karjalapotka ’potku; jalka’ (sanontatav.: potalla antau ’antaa potkun’)
lyydipotk: andav potkal ’potkaisee’, potšk(e̮) ’(hevosen, lehmän, sian) sääri’
vepsäpotk (g. ‑an) ’potku’
viropõtk (g. ‑a) ’(eläimen) jalka, reisi, koipi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameboasˈke ’(pauloitettu) sääri; kantapää (E U Pi Lu N); poron takajalan taivekohta tai siinä oleva luu (In Ko Kld T)’, koltansaame pŏă´ck-vŏă´ǯǯĕ (kildininsaame turjansaame) ’reisi, pohje, (poron) pokkaliha’
–? ersämordva pukšo, mokšamordva pukša ’luuton tai rasvaton liha; reisi; pakara’
–? selkuppi paktur ’pohje’

. Tässä esitettyjä mordva, selkuppi ja osin saamelaisia sanoja on rinnastettu myös suomi pohje sanaan; molemmat lienevät samaa alkuperää ja kuvastavat jo kantasuomessa tapahtunutta kahtalaista äännekehitystä (*‑čk- toisaalta → ‑tk-, toisaalta → *‑šk- → ‑hk-).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.shank
  • saksaBeinstück (n)
  • ranskajambonneau
  • virokoot

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • trotter
  • ham hock
  • shank

Esiintymistiheys

5 663 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
2.5
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.8
Reddit
5.9
Tekstitykset
3.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: potkia 39 % · potkasta 21 % · potkien 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-otkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Potka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/potka