1potkia1 – potkaista toistuvasti, kohdistaa johonkin potkuja, sätkiä, sätkytellä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Johd:ia s:sta potka (katso tätä). — suomi potkia → pohjoissaame (murt.) poatkat (uumajansaame) ’potkia’, suomi potkaista → ruotsinsaame (LÖ) påttkestet ’potkaista’, koltansaame puåtkă̮šed ’ponnahtaa’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | potkia ’potkia’, potkaissa ’potkaista’, potata ’sama merkitys’, potkuri ’paha potkimaan (hevonen)’ |
|---|---|
| karjala | potkie ’potkia’, potkata ’potkaista’, potkavo ’potku’, potkuri, potkittša ’paha potkimaan (hevonen tai lehmä)’ |
| lyydi | potkida ’potkia’, potkaitta, potkata ’potkaista’ |
| vepsä | pot́kt́ä (prs. pot́kib) ’potkia’, potkaita, potkāta ’potkaista’ |
| vatja | pe̮tke̮a, pe̮tkia ’potkia’, pe̮dgata (prs. pe̮tkāb) ’potkaista’ |
| viro | põtkida ’potkia’, põtkata ’potkaista’ |
| liivi | potkāstə ’potkaista; lyödä (salama)’. |