re­mui­sa

adjektiivi/ˈremui̯sɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

re-mui-sa (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: remu

Merkitys

  1. remuava, metelöivä; sellainen, joka remuaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Niinpä nyt remuisa rahvas Heinävaaralla kuhisi, puhkuili olut punainen, vaahtosi sima sihisten.
— Joel Lehtonen, Perm; Rakkaita muistoja
Remuisa ääni takaa päin keskeyttää ärsyttävästi hänen ajatuksensa.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä
Heidän takaansa kuului Neitsyen nauru ja Cornellin remuisa renkutus.
— Jack London, Lumikenttien tytär

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan remuta yhteydessä

(suomi →) karjala remuta ’remuta, meluta; rymistää’, remu ’remu, rähinä, meteli’ (suomi → viro murt. remu ’melu, meteli’).

Samaa deskr. sanuetta kuin remahtaa (ja riemu, katso näitä). Vertaa rymytä (s.v. rymistä).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • rowdy

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: remuisa – remuisampi – remuisin

Riimit

-emuisɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Remuisa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/remuisa