suo­met­tu­a

verbi/ˈsuo̯metːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-met-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 19 132. yleisin sana

Merkitykset

  1. (muita länsimaita, erityisesti Länsi-Saksaa, koskien) tulla Suomen kaltaisesti myötämieliseksi Neuvostoliittoon liittyvissä kysymyksissä
  2. yleisemmin vahvemman ja suuremman naapurimaan vaikutuksesta pienemmän ja heikomman maan politiikkaan, oikeammin myönnyttää, liennyttää

Esimerkkilauseet

Rinnakkaistermi suomettaminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan valtio tai ihminen suomettuneeksi ja suomettuminen taas, että suometutaan itsenäisesti.
— Wikipedia: Suomettuminen
Ulkopoliittisesti kyseessä oli arka aihe, koska silloisen virallisen, suomettumisen mukaisen historiantulkinnan mukaan talvisodan aloittajaa ei yleensä nimetty suoraan.
— Wikipedia: Sodan ja rauhan miehet
Tavallisesti suomettumisella tarkoitetaan sellaista poliittista kehitystä, jossa pieni demokraattinen maa alistuu suuremman, totalitaarisen naapurivaltion tahtoon.
— Wikipedia: Suomettuminen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suomettua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Suomettumisen aikana emigranttitaustaisia pidettiin neuvostovastaisina.
— Wikipedia: Suomen venäläiset
Suomessa suomettumisen ydinaikaa oli Kekkosen hallintokausi.
— Wikipedia: Suomettuminen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Suomi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Lainaoriginaaleista on viime aikoina ollut eniten esillä ← baltti *šāma, nimitys, jolla on viitattu pronssikautisen Lounais-Suomen rannikkoalueeseen. balttilaisen sanan katsotaan olevan peräisin kantasuomen asusta *šämä, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt merkitsemään Sisä-Suomen aluetta, ja jonka jatkajia ovat saamelaisten etnonyymi sabme ja suomi Häme, hämäläinen. s.v. Häme hyvin epävarmana mainittu selitys tämän kantasuomi *šämä sanankin balttilaisesta alkuperästä olisi tämän suomi nimen selityksen valossa katsottava paikkansa pitäväksi; kyseessä on siis alkuaan balttilainen sana *žemē ’maa’, josta ensimmäistä lainakerrostumaa edustavat mainitut sabme ja Häme sekä toista, kantasuomen ja kbaltin kautta tullutta, Suomi. Moninkertaista lainautumista on oletettava, jotta pystyttäisiin selittämään sanojen Suomi, Häme ja saame sabme poikkeukselliset äännesuhteet (kantabaltti *žeme → varhaiskantasuomi *šämä → balttilainen *šāma → kantasuomi *sōme). Äännesubstituutiot viimeisessä lainavaiheessa ovat samat kuin samanikäisissä germaaninen lainoissa, ja mahdollisena on pidettävä myös sitä, että sana olisi viime vaiheessa lainautunut suomeen germaaninen kielimuodon välityksellä.

Sanalle on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo (»suomaa» ’soinen maa’) ja suomu, jonka on ajateltu viittaavan totemismiin tai esihistorialliseen (kalannahka)vaatetukseen sekä sanaan suoda (»Jumalan suoma» tjs.). Osin sananmuodostuksen, osin semantiikan kannalta nämä ovat sopimattomia sanojen suomi, suomalainen lähtökohdaksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä siksi, että koska kyseessä on erisnimi (oli se sitten alkuaan henkilön- tai paikannimi; kumpikin on mahdollista), ei sille ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä, vaan eri selitysvaihtoehdoissa voidaan esittää semantiikaltaan hyvin monenlaisia kantasanoja ja lainaoriginaaleja.

Muista sanalle esitetyistä lainaetymologioista mainittakoon indoeurooppalainen *ǵʰom (vertaa avesta ząm) ’maa’ tai sitä vastaava esibalttilainen johd. *gʰom-yā (vertaa liettua murt. žãmė sekä balttilainen *stō-mē), jonka jatkajilla nykyisissä balttilaisissa kielissä (liettua stomuõ, latvia stāmen) on vain merk. ’ruumis, ruumiinrakenne, ‑koko’, mutta joka edustaa samaa indoeurooppalainen sanuetta kuin esimerkiksi nykysaksa Stamm ’heimo’. Mitään annetuista selitysvaihtoehdoista ei voi pitää ehdottoman varmana, muttei toisaalta pois suljettavanakaan.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain ’Suomesta, et. Suomenlahden saarilta kotoisin oleva; luterilainen’
karjalasuomi ’(luterilainen) Suomi; suomen kieli; suomensekainen kieli’, suomelaine ’(kansallisuudeltaan tai kieleltään) suomalainen; luterilainen’
lyydisuom(i) ’Suomi; suomen kieli’, suomelaińe ’suomalainen’
vatjasōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain(e̮), sōm(e̮)lain ’suomalainen’
viroSoome ’Suomi’, soome keel ’suomen kieli’, soomlane ’suomalainen’
liivisūom ’Suomi; Suomen asukas, suomalainen’, sūomli ’suomalainen’

(karjalan ja lyydin sanat, samoin kuin pohjoissaame suobmâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’Suomi’, suobmelaš ’suomalainen’ ← suomi).

Lue myös Kotuksen kirjoitus suomi.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Finlandize
  • saksafinnlandisieren
  • venäjäфинляндизироваться
  • virosoometuma

Englanninkieliset vastineet

  • Finlandize

Esiintymistiheys

5 678 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
2.4
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
1.3
Reddit
7.7
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: suomettunut 81 % · suomettui 7 % · suomettua 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suomettua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuometunsuometuinolen suomettunutolin suomettunut
sinäsuometutsuometuitolet suomettunutolit suomettunut
hänsuomettuusuomettuion suomettunutoli suomettunut
mesuometummesuometuimmeolemme suomettuneetolimme suomettuneet
tesuometuttesuometuitteolette suomettuneetolitte suomettuneet
hesuomettuvatsuomettuivatovat suomettuneetolivat suomettuneet
passiivisuometutaansuometuttiinon suometuttuoli suometuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuomettuisinolisin suomettunut
sinäsuomettuisitolisit suomettunut
hänsuomettuisiolisi suomettunut
mesuomettuisimmeolisimme suomettuneet
tesuomettuisitteolisitte suomettuneet
hesuomettuisivatolisivat suomettuneet
passiivisuometuttaisiinolisi suometuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuometu—
hänsuomettukoonolkoon suomettunut
mesuomettukaamme—
tesuomettukaa—
hesuomettukootolkoot suomettuneet
passiivisuometuttakoonolkoon suometuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuomettunenlienen suomettunut
sinäsuomettunetlienet suomettunut
hänsuomettuneelienee suomettunut
mesuomettunemmelienemme suomettuneet
tesuomettunettelienette suomettuneet
hesuomettunevatlienevät suomettuneet
passiivisuometuttaneenlienee suometuttu

Infinitiivit

1. infinitiivisuomettua
1. inf. pitkä muotosuomettuakseen
2. inf. inessiivisuomettuessa
2. inf. inessiivi, passiivisuometuttaessa
2. inf. instruktiivisuomettuen
3. inf. inessiivisuomettumassa
3. inf. elatiivisuomettumasta
3. inf. illatiivisuomettumaan
3. inf. adessiivisuomettumalla
3. inf. abessiivisuomettumatta
3. inf. instruktiivisuomettuman
4. infinitiivisuomettuminen
5. infinitiivisuomettumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuomettuva
Passiivin 1. partisiippisuometuttava
Aktiivin 2. partisiippisuomettunut
Passiivin 2. partisiippisuometuttu
Agenttipartisiippisuomettuma
Kieltopartisiippisuomettumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suomettua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suomettua