suo­men­taa

verbi/ˈsuo̯mentɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-men-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 5 170. yleisin sana

Johdettu sanasta: suomi

Merkitys

Esimerkkilauseet

Tuo pullea tuttavani luki kiinalaisia runojaan ääneen aina, ja me yhdessä, hän lukien, minä myöskin kynää käyttäen, suomensimme niitä eräitä...
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Sitä sanaa on mahdotonta tarkkaan suomentaa.
— Sigurd Wettenhovi-Aspa, Jutelmia ja muistelmia
Jeesuksen sanoissa ' aamen ' esiintyy usein kahdentuneena lauseen alussa, vanhatestamellisesta käytännöstä poiketen viittaamatta mihinkään aikaisempaan; näissä kohdin se suomennetaan vanhastaan "totisesti, totisesti".
— Wikipedia: Aamen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suomentaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Suomenmielinen Genetz käytti kirjailijanimeä Arvi Jännes, ja hänen lapsensa suomensivat sukunimensä Jännekseksi.
— Wikipedia: Juho Jännes
Sen tahtoisin vapaasti suomentaa: »Älköön virkamies syökö kourin kansan nähden.»
— Arvi Järventaus, Runoilija Aatami Kuuskosken elämä
Kivikk 'aho suomensi myös valikoiman Osip Mandelštamin runoja.
— Wikipedia: Eila Kivikk’aho

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Suomi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: Lainaoriginaaleista on viime aikoina ollut eniten esillä ← baltti *šāma, nimitys, jolla on viitattu pronssikautisen Lounais-Suomen rannikkoalueeseen. balttilainen sanan katsotaan olevan peräisin kantasuomen asusta *šämä, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt merkitsemään Sisä-Suomen aluetta, ja jonka jatkajia ovat saamelaisten etnonyymi sabme ja suomi Häme, hämäläinen. s.v. Häme hyvin epävarmana mainittu selitys tämän kantasuomi *šämä sanankin balttilaisesta alkuperästä olisi tämän suomi nimen selityksen valossa katsottava paikkansa pitäväksi; kyseessä on siis alkuaan balttilainen sana *žemē ’maa’, josta ensimmäistä lainakerrostumaa edustavat mainitut sabme ja Häme sekä toista, kantasuomi:n ja kbaltin kautta tullutta, Suomi. Moninkertaista lainautumista on oletettava, jotta pystyttäisiin selittämään sanojen Suomi, Häme ja saame sabme poikkeukselliset äännesuhteet (kantabaltti *žeme → varhaiskantasuomi *šämä → balttilainen *šāma → kantasuomi *sōme). Äännesubstituutiot viimeisessä lainavaiheessa ovat samat kuin samanikäisissä germaaninen lainoissa, ja mahdollisena on pidettävä myös sitä, että sana olisi viime vaiheessa lainautunut suomi:een germaaninen kielimuodon välityksellä.

Sanalle on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo (»suomaa» ’soinen maa’) ja suomu, jonka on ajateltu viittaavan totemismiin tai esihistorialliseen (kalannahka)vaatetukseen sekä sanaan suoda (»Jumalan suoma» tjs.). Osin sananmuodostuksen, osin semantiikan kannalta nämä ovat sopimattomia sanojen suomi, suomalainen lähtökohdaksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä siksi, että koska kyseessä on erisnimi (oli se sitten alkuaan henkilön- tai paikannimi; kumpikin on mahdollista), ei sille ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä, vaan eri selitysvaihtoehdoissa voidaan esittää semantiikaltaan hyvin monenlaisia kantasanoja ja lainaoriginaaleja.

Muista sanalle esitetyistä lainaetymologioista mainittakoon indoeurooppalainen *ǵʰom (vertaa avesta ząm) ’maa’ tai sitä vastaava esibalttilainen johd. *gʰom-yā (vertaa liettua murt. žãmė sekä balttilainen *stō-mē), jonka jatkajilla nykyisissä balttilainen kielissä (liettua stomuõ, latvia stāmen) on vain merk. ’ruumis, ruumiinrakenne, ‑koko’, mutta joka edustaa samaa indoeurooppalainen sanuetta kuin esimerkiksi nykysaksa Stamm ’heimo’. Mitään annetuista selitysvaihtoehdoista ei voi pitää ehdottoman varmana, muttei toisaalta pois suljettavanakaan.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain ’Suomesta, et. Suomenlahden saarilta kotoisin oleva; luterilainen’
karjalasuomi ’(luterilainen) Suomi; suomen kieli; suomensekainen kieli’, suomelaine ’(kansallisuudeltaan tai kieleltään) suomalainen; luterilainen’
lyydisuom(i) ’Suomi; suomen kieli’, suomelaińe ’suomalainen’
vatjasōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain(e̮), sōm(e̮)lain ’suomalainen’
viroSoome ’Suomi’, soome keel ’suomen kieli’, soomlane ’suomalainen’
liivisūom ’Suomi; Suomen asukas, suomalainen’, sūomli ’suomalainen’

(karjala lyydi sanat, samoin kuin pohjoissaame suobmâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’Suomi’, suobmelaš ’suomalainen’ ← suomi).

Lue myös Kotuksen kirjoitus suomi.

Esiintymistiheys

35 958 esiintymää · 13.7 / milj.

Suomi24
12.4
Sanomalehdet
12.8
Aikakauslehdet
13.0
Wikipedia
57.7
Reddit
11.6
Tekstitykset
14.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: suomentanut 25 % · suomentaa 25 % · suomennettu 24 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suomentaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuomennansuomensinolen suomentanutolin suomentanut
sinäsuomennatsuomensitolet suomentanutolit suomentanut
hänsuomentaasuomension suomentanutoli suomentanut
mesuomennammesuomensimmeolemme suomentaneetolimme suomentaneet
tesuomennattesuomensitteolette suomentaneetolitte suomentaneet
hesuomentavatsuomensivatovat suomentaneetolivat suomentaneet
passiivisuomennetaansuomennettiinon suomennettuoli suomennettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuomentaisinolisin suomentanut
sinäsuomentaisitolisit suomentanut
hänsuomentaisiolisi suomentanut
mesuomentaisimmeolisimme suomentaneet
tesuomentaisitteolisitte suomentaneet
hesuomentaisivatolisivat suomentaneet
passiivisuomennettaisiinolisi suomennettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuomenna—
hänsuomentakoonolkoon suomentanut
mesuomentakaamme—
tesuomentakaa—
hesuomentakootolkoot suomentaneet
passiivisuomennettakoonolkoon suomennettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuomentanenlienen suomentanut
sinäsuomentanetlienet suomentanut
hänsuomentaneelienee suomentanut
mesuomentanemmelienemme suomentaneet
tesuomentanettelienette suomentaneet
hesuomentanevatlienevät suomentaneet
passiivisuomennettaneenlienee suomennettu

Infinitiivit

1. infinitiivisuomentaa
1. inf. pitkä muotosuomentaakseen
2. inf. inessiivisuomentaessa
2. inf. inessiivi, passiivisuomennettaessa
2. inf. instruktiivisuomentaen
3. inf. inessiivisuomentamassa
3. inf. elatiivisuomentamasta
3. inf. illatiivisuomentamaan
3. inf. adessiivisuomentamalla
3. inf. abessiivisuomentamatta
3. inf. instruktiivisuomentaman
4. infinitiivisuomentaminen
5. infinitiivisuomentamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuomentava
Passiivin 1. partisiippisuomennettava
Aktiivin 2. partisiippisuomentanut
Passiivin 2. partisiippisuomennettu
Agenttipartisiippisuomentama
Kieltopartisiippisuomentamaton

Riimit

-uomentɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suomentaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suomentaa