vaa­le­an­kel­tai­nen

Illan aurinko sammui, varjot kiipesivät yhä ylemmäksi linnan seinille ja punakajastus vaaleni pois muureista, ensin keltaiseksi, sitte vaaleankeltaiseksi ja viimein sammui se kokonaan.

Siinä oli keltainen saxifraga, purppurarikko, vaaleankeltainen unikko, uhitteleva jääleinikkö ja arktisen kesän muut lapset.

Reuna on tavallisesti häipyvä, joskus siinä on muutaman millimetrin leveä, vaaleankeltainen reunus, joka muuttuu kuivuessaan ruosteiseksi.