kau­ra

erisnimi, substantiivi/ˈkɑu̯rɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kau-ra (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 7 910. yleisin sana

Merkitykset

  1. kaurojen suvun (Avena) heinäkasvi, joista monia viljellään viljana
  2. erityisesti peltokaura (Avena sativa)Kauran jyvät kasvavat röyhyssä.
  3. näiden ravinnoksi käytettävät siemenet

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kuus on kiirettä kesällä tämän ilman kannen alla: yks on tarkka touonteko, toinen helkkä heinänteko kolmas ruku rukihilla, neljäs ohran ylösotto, viides kallis kauran niitto, kuudes syksyrukiin kylvö.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Suomalaisen kuokka, aura Kyntäneet on Suomenmaan; Kasvoi vehnä taikka kaura, Maa on meidän perkamaa.
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle
Keliakia ei ole allergia, joten sitä ei tule sekoittaa esimerkiksi vilja -allergiaan, joka tarkoittaa yliherkkyyttä vehnälle, rukiille, ohralle ja kauralle.
— Wikipedia: Keliakia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kaura lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ruismaa entinen kasvaa kauroja, ohria, vehnää, Paksuja palkoja luo, juurikkaitakin tuo.
— J. H. Erkko, Kootut teokset II
Noin hän vakkasestaan kauraa kylvää, ja äiti katsoo, kylvölle siunausta toivoen.
— Hilja Pärssinen, Muistojen mailta
Tärkein vilja oli vehnä, mutta myös ohraa, ruista, kauraa ja riisiä viljeltiin.
— Wikipedia: Neuvostoliitto
Enimmäkseen Hyvinkäällä viljellään kauraa, kevätvehnää ja mallas - sekä rehuohraa.
— Wikipedia: Hyvinkää

Etymologia

1kaura1 – heinäkasveja joista eräät ovat tärkeitä viljakasveja; näiden puidut jyvät

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa muinaisgotlanti hagri (akk. hagra), muinaisruotsi *haghre (hagragryn jne.), nykyruotsi murt. hagre, hagra, hāgri, nykynorja murt. hagre ’kaura’. Nykyisin lienee vallalla käsitys, että nämä germaaninen sanat ovat sukua nykynorja murt. sanalle hagr ’hevosen häntä- ja harjajouhet’ ja eri alkuperää kuin nykyruotsi muinaisruotsi nykytanska nykynorja murt. havre, muinaisnorja hafri, muinaisalasaksa eli muinaissaksi haƀoro, muinaisyläsaksa habaro, nykysaksa Hafer ’kaura’ jne. ← germaaninen *haƀran-.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkagra
karjalakakra, kagra
lyydikagr(e̮)
vepsäkagr
vatjakagra
virokaer (g. ‑a), eteläviro kaar (g. ‑a)
liivikaʾggər(z), kaʾgrəz (suomi → pohjoissaame murt. *gawˈre, *gawra ’kaura’)

2kaura2 – katras

Sanakirjassa
Käsitellään sanan katras yhteydessä

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen *gađuraz, vertaa keskiyläsaksa gater, keskialasaksa gader, muinaisfriisi gadur, anglosaksi geador ’yhdessä, yhteen, kokoon’, keskialasaksa gad(d)eren, muinaisfriisi gaderia, anglosaksi gadrian ’koota, kerätä’.

On esitetty myös toinen selitysmahdollisuus, jonka mukaan sanan vastine olisi komi koti̮r ’joukko, poikue, perhe’, mutta tämä ajatus on epävarma muun muassa siksi, että komi sanan kantakomi *o palautuu yleensä etuvokaaliin. Rohkealta tuntuu selitys, että germaaninen-peräinen sana olisi lainautunut varhaiskantasuomi:sta syrjääniin.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • oat
  • Avena
  • cereal oat
  • slender wild oatyläkäsite
  • corn
  • oats

Esiintymistiheys

19 801 esiintymää · 7.5 / milj.

Suomi24
7.3
Sanomalehdet
10.6
Aikakauslehdet
21.9
Wikipedia
4.9
Reddit
5.0
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kauraa 49 % · kaura 22 % · kauran 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑurɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaura. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaura