vi­ri

substantiivi/ˈʋiri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-ri (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. pieni laine, kare, väre; tuulen henkäys
  2. sytyke

Esimerkkilauseet

Henkäys, valon välähdys, haavanlehtien värinä niiden kääntyessä kuin viri veden kalvossa, kiiti yli laakson lännestä päin, jolloin tyven, painostava hiljaisuus ja tukahduttava kuumuus haihtuivat kylmän tuulen tieltä.
— Zane Grey, Purppurarinteiden ratsastajat
Tuo päreä Päivän poika, pani sormet soittamahan, laaja laikkui Väinön laulu, virsi Auringon virisi; kuni soitti Päivän poika, sini sankarit heräsi, loimusi väkevä loihtu, kummut kuolleiden kumisi.
— Eino Leino, Vapauden kirja
Kun se virisi uudelleen, taidot olivat kadonneet, ja uudisrakennukset, kuten temppelit, luhistuivat helposti.
— Wikipedia: Islamin kulta-aika

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viri lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Substantiivit
Verbit
Kauimpana selällä keinuu vienon virin ajelemilla mainingeilla yksinäisiä pursia.
— Simo Eronen, Orjavallan perintö
Ja pitkin penkkirivejä kävi toivon elävä viri kuin tuulen koskettaessa tyyntä vedenpintaa.
— Santeri Alkio, Keisaririkos
Ilta oli tyven, ja ainoastaan vähäinen viri kävi vielä toisella rannalla.
— Juhani Aho, Lastuja I-III

Etymologia

1viri1 – pieni laine, kare, väre; tuulen henkäys

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
paikoin Kymenlaakso ja ymp.
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Deskr. sanoja, vertaa väristä, virittää ja virta.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvire ’veden pinnan väreily’, virehtiä ’väreillä (vesi)’
karjalaviri (g. ‑n), vire (g. virien) ’viri, pieni laine’ (? ← suomi)
virovire (g. ’sama merkitys’): tuulevire ’tuulenvire, tuulahdus’, (murt.) viru, viro: tuulev. ’sama merkitys’, virin ’virinä, sirinä’
liiviviʾr, viʾrt (? ← *virettä partit.) ’tuulenviri, pieni laine’ (? → latvia virags ’pienet laineet’).

Samaa juurta olevia sanoja

2viri2 – sytyke

Sanakirjassa
Käsitellään sanan virittää yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä

Samaa sanuetta kuin viri sekä vireä, virkeä ja virkku. Katso myös virta.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvirittǟ ’sytyttää’, virittüä, virihüä ’syttyä’, virite ’sytyke’
karjalaviritteä ’virittää (ansa); sytyttää; aloittaa’, viritä ’syttyä (tuli); alkaa’, virikeh ’sytyke’
lyydiviŕittädä ’virittää tuli, sytyttää; virittää ansa; iskeä’, viŕitä ’viritä, syttyä tuleen’, viŕitez (mon. viŕiteksed) ’sytyke’
vepsäviŕitada ’virittää (tuli)’, viŕizuda ’viritä, syttyä’, viŕit́ez ’sytyke’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

5 010 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
10.3
Aikakauslehdet
10.2
Wikipedia
1.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: vireille 63 % · viri 15 % · vireillä 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iri

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viri