yl­le

Pukijatar, hyvin ruma ja hyvin rempseä tyttö, joka auttoi Simonnen ylle tämän turkkeja, oli haljeta nauruun.

Pylväs maailman kaatunut, ihanin, suurin ihminen sortunut, säihkyvin helmi sammunut luomisen kirkkahan kruunun, sammunut, heittänyt purppurahehkun viimeisen, hellän maailman ylle, mi värjyen vaipuu mustien varjojen outohon yöhön.

Kattotasanteella, puurakenteisen päivänvarjon alla, on ravintola ja kävelysilta, jolta avautuu näköala kaupungin ylle.