dek­la­moi­da

verbi/ˈde.klɑmoi̯dɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

dek-la-moi-da (4 tavua) · 10 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. lausua puhetaidollisesti, erityisesti teatraalisella tavalla tai harjoituksena

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mitä lukuun tulee, Fritz kertoo, ei ole Eisenachissa ketään, joka voi kilpailla hänen kanssaan, olipa deklamoimisessa, prosan ja runon kirjoittamisessa, kääntämisessä taikka kirkkosoitossa.
— Elizabeth Charles, Schönberg-Cotta perheen aikakirjat
Antaa mennä, mutta parasta lienee sentään kulkea reivatuin purjein, sillä jos siellä myrsky puhkeaa, tulee siitä hirmu, ja silloin nähdään vieläkö kapteeni Aaprahammi Johanssonin pikipöksyt kestävät tässä maamyrskyssä yhtä halkeamattomina kuin Kapin edustalla", deklamoi Olle, onnistuneesti jäljitellen"maallaseilaavan" kapteenin pursuavaa sanatulvaa.
— Olli Karila, Viehättävä vastustajatar
Vetisillä niittymailla marssivat teatteriaskelin pitkäkoipiset kurjet pontevasti deklamoiden: "Oi, oi, Maija-Liisa"!
— A. Th. Böök, Mailta ja vesiltä

Englanninkieliset vastineet

  • declaim

Taivutustiedot

Taivutusluokka 62 (voida)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin deklamoida taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minädeklamoindeklamoinolen deklamoinutolin deklamoinut
sinädeklamoitdeklamoitolet deklamoinutolit deklamoinut
händeklamoideklamoion deklamoinutoli deklamoinut
medeklamoimmedeklamoimmeolemme deklamoineetolimme deklamoineet
tedeklamoittedeklamoitteolette deklamoineetolitte deklamoineet
hedeklamoivatdeklamoivatovat deklamoineetolivat deklamoineet
passiivideklamoidaandeklamoitiinon deklamoituoli deklamoitu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minädeklamoisinolisin deklamoinut
sinädeklamoisitolisit deklamoinut
händeklamoisiolisi deklamoinut
medeklamoisimmeolisimme deklamoineet
tedeklamoisitteolisitte deklamoineet
hedeklamoisivatolisivat deklamoineet
passiivideklamoitaisiinolisi deklamoitu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinädeklamoi—
händeklamoikoonolkoon deklamoinut
medeklamoikaamme—
tedeklamoikaa—
hedeklamoikootolkoot deklamoineet
passiivideklamoitakoonolkoon deklamoitu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minädeklamoinenlienen deklamoinut
sinädeklamoinetlienet deklamoinut
händeklamoineelienee deklamoinut
medeklamoinemmelienemme deklamoineet
tedeklamoinettelienette deklamoineet
hedeklamoinevatlienevät deklamoineet
passiivideklamoitaneenlienee deklamoitu

Infinitiivit

1. infinitiivideklamoida
1. inf. pitkä muotodeklamoidakseen
2. inf. inessiivideklamoidessa
2. inf. inessiivi, passiivideklamoitaessa
2. inf. instruktiivideklamoiden
3. inf. inessiivideklamoimassa
3. inf. elatiivideklamoimasta
3. inf. illatiivideklamoimaan
3. inf. adessiivideklamoimalla
3. inf. abessiivideklamoimatta
3. inf. instruktiivideklamoiman
4. infinitiivideklamoiminen
5. infinitiivideklamoimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippideklamoiva
Passiivin 1. partisiippideklamoitava
Aktiivin 2. partisiippideklamoinut
Passiivin 2. partisiippideklamoitu
Agenttipartisiippideklamoima
Kieltopartisiippideklamoimaton

Riimit

-oidɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Deklamoida. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/deklamoida