hau­kun­ta

Komeasti rakennetuista kylpysaleista nousi valkoista höyryä, koirankopeista kaikui kova-äänistä haukuntaa, ja pitkistä, avonaisista ratsutalleista kuului oritten hirnuntaa, kavion töminää ja marhaminnan helinää.

Ja Sakris huomaa, että äänet kylässä rupeavat ikään kuin soimaan, niin heleästi ne kaikuvat. Kas koirien haukuntaakin! Se oli talvella niin kumea, nyt telmähtelevä, levoton.

Parhaiten nämä koirat sopivatkin elämään maaseudulla, jossa ne pääsevät toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, eivätkä häiritse naapurustoa haukunnallaan.