vinkuna

substantiivi

/ˈʋiŋkunɑ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.kimeä vinkuva tai nariseva ääni, stetoskoopilla kuuluva viheltävä hengitysääni tai muu tunnusomainen ääni, kuten tuulen ulvonta

Ei kuulunut rauhaisessa talossa muuta kuin tuulen vinkuna.

Väliin hän otti pienen kiven, sylkäisi siihen ja heitti sen menemään semmoisella vauhdilla, että vinkuna ilmassa kuului.

Hengitysäänen matala - tai korkeataajuinen vinkuna aiheutuu henkitorven ahtaumasta tai sulkeutumassa olevien ilmateiden värähtelystä.

Taivutusluokka 12

-iŋkunɑ