haukahtaa

verbi

/ˈhɑu̯kɑhtɑːˣ/

Johdettu sanasta: haukkua

Merkitys

1.(momentaaninen) päästää yksittäinen hau-ääni (vrt. haukkua)Koira haukahti iloisesti ja juoksi perään.

Etymologia

haukkua + johdin -ahta

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

haukahdella haukahdus haukahtaminen

Liittyvät sanat

haukata haukahdus

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑päästää ↑tuottaa ↑äännellä ↑päästää ulos ↑päästää ilmoille

Alakäsitteet

↓ulvoa ↓ulvahdella ↓räksyttää ↓ulvahtaa ↓ulvaista ↓haukkua

Esimerkkilauseet

Huurussa on kyläkunta, sinisauhut kaarestaa, yli aitain järvenjäälle hiihdän hiljaa talaan taa, kaikkialla siintää lunta, kaukaa Tellu haukahtaa, vonkuu jää ja paukahtaa.

Larin-Kyösti, Unta ja totta

Sitte hän asettui vähän matkan päähän Mildridistä, kutsui koiran luokseen, komensi sen makaamaan ja istui ja piteli sitä kiinni estääkseen sitä haukahtamasta, jos lintu tai muu eläin sattuisi kulkemaan siitä.

Björnstjerne Björnson, Kertomuksia

Englanninkieliset vastineet

bark

Esiintymistiheys

1 269 esiintymää, 0.5 / milj.

Suomi24

0.6

Sanomalehdet

0.1

Aikakauslehdet

0.1

Wikipedia

0.0

0.1

Tekstitykset

0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi F

Infinitiivi	haukahtaa
Ind. prees. yks. 1.	haukahdan
Ind. imperf. yks. 3.	haukahti
Kond. prees. yks. 3.	haukahtaisi
Pot. prees. yks. 3.	haukahtanee
Imperat. prees. yks. 3.	haukahtakoon
Akt. 2. partisiippi	haukahtanut
Pass. imperf.	haukahdettiin

Riimit

-ɑukɑhtɑː

paukahtaa

Kaikki riimit