hyl­je

substantiivi/ˈhyljeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hyl-je (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 18 822. yleisin sana

Merkitys

  1. jokin eväjalkaisista vedessä viihtyvistä Phocidae-heimon nisäkkäistä. Suomessa säännöllisesti tavattavia lajeja ovat harmaahylje eli halli ja norppa.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Ei, kyllä Vilhelm Enströmin olo oli tukalampi, kuin Ullus-Gabbel pelasti hänet, kun hän jo makasi kuoleman kourissa tapetun hylkeen päällä kulkevalla jäälautalla", huomautin minä.
— Onni Wetterhoff, Bergön pyyntimiehet
Pysyttelin majassani noin viikon verran, kesytellen hyljettäni, joka nyt jo oli minuun hyvin kiintynyt, ja eräänä iltana mennessäni nukkumaan ryömi se viereeni vuoteelle, jääden siitä lähtien sänkytoverikseni.
— Frederick Marryat, Saaren orvon seikkailut
Miekkavalaat ovat ainoita valaita, jotka saalistavat myös muita nisäkkäitä, kuten hylkeitä, mursuja ja toisia delfiinejä ja valaita, jopa suuria hetulavalaita.
— Wikipedia: Miekkavalas

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hylje lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Merenrannalla metsästettiin myös jääkarhuja, hylkeitä, mursuja ja valaita.
— Wikipedia: Nenetsit
Pian olivat pojat jalkeilla, sillä he olivat kovin innostuneita näkemään, kuinka Laatokan hylkeitä pyydystetään.
— Kaarlo Hänninen, Suomen samoilijat III
Paitsi kaloilla on muillakin vesieläimillä kuten hylkeillä, valailla, krokodiileillä y.m.
— Uno Harva, Jumalauskon alkuperä

Etymologia

1hylje1 – ulkokorvattomia, sileä- ja lyhytkarvaisia hylje-eläimiä

Vanhin tieto
Ljungo Tuomaanpoika, 1609
Levinneisyys
yleinen et. rannikkoseuduilla
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: itämerensuomi sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologiaa (varhaiskantasuomi *šülkeš ← germaaninen *selχa-s, vertaa anglosaksi seolk, englanti seal, muinaisyläsaksa selah, uusyläsaksa seel, Seelhund, muinaisnorja selr, nykyruotsi säl ’hylje’).

jne.

Todennäköisesti johd. v:stä hylätä ja sellaisena euf., sama sana kuin hylje (Lönnr 1874; harv. Pohjois-Savo) ’jäte, roska, hylkytavara’. Aiemmin hylje sanaan (tosin alkuaankin epäillen) liitetyistä sanoista pohjoismansi śakəĺ-ūj ’eräs hyljelaji’ (ūj ’eläin’) ← pohjoishanti šakət́, śäkəĺ ’sama merkitys’ ja hanti sanakin lienee lainaa, ehkä tunguusin taholta.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhüle
karjalahyleh
vatjaülle (mon. ültšēd)
virohüljes (g. hülge), murt. myös (h)ülge, ülles, ülges, eteläviro ülgäjä
liiviīlgaz, ǖlgaz ’hylje’

(liivi → latvia julga ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

2hylje2 – pahanlaatuinen ajos, paise

Levinneisyys
etupäässä Etelä-Karjala Inkerinmaa
Vastineita
inkeroinen, vatja

Ilmeisesti johd. verbistä hylätä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhüle ’sormitauti, ‑ajos’
vatjaülle (mon. ültšēd) ’paise, rakko ihossa’.

3hylje3 – jäte, roska, hylkytavara

Vanhin tieto
Ljungo Tuomaanpoika, 1609
Levinneisyys
yleinen et. rannikkoseuduilla
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: itämerensuomi sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologiaa (varhaiskantasuomi *šülkeš ← germaaninen *selχa-s, vertaa anglosaksi seolk, englanti seal, muinaisyläsaksa selah, uusyläsaksa seel, Seelhund, muinaisnorja selr, nykyruotsi säl ’hylje’).

jne.

Todennäköisesti johd. v:stä hylätä ja sellaisena euf., sama sana kuin hylje (Lönnr 1874; harv. Pohjois-Savo) ’jäte, roska, hylkytavara’. Aiemmin hylje sanaan (tosin alkuaankin epäillen) liitetyistä sanoista pohjoismansi śakəĺ-ūj ’eräs hyljelaji’ (ūj ’eläin’) ← pohjoishanti šakət́, śäkəĺ ’sama merkitys’ ja hanti sanakin lienee lainaa, ehkä tunguusin taholta.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhüle
karjalahyleh
vatjaülle (mon. ültšēd)
virohüljes (g. hülge), murt. myös (h)ülge, ülles, ülges, eteläviro ülgäjä
liiviīlgaz, ǖlgaz ’hylje’

(liivi → latvia julga ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Johd. verbistä hylätä, katso myös hylje1, hylje2, hylkiö.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhülkü ’kelvoton, mokoma’
karjalahylky ’hylkytavara, hylätty; ilkiö, heittiö’
vatjaülkü, vatjan Kukkosin murre hülkü ’lurjus, heittiö’
–? viro murt. hülk (g. hülgi tai hülgu) ’sairas, kivulloinen, huono’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • seal
  • earless sealyläkäsite
  • hair sealyläkäsite
  • true sealyläkäsite

Esiintymistiheys

5 808 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
1.8
Sanomalehdet
5.9
Aikakauslehdet
2.5
Wikipedia
7.6
Reddit
5.2
Tekstitykset
2.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi L

Yleisimmät: hylje 24 % · hylkeitä 16 % · hylkeet 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ylje

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hylje. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hylje