hylje
substantiivi/ˈhyljeˣ/hyl-je (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 18 822. yleisin sana
Merkitys
- jokin eväjalkaisista vedessä viihtyvistä Phocidae-heimon nisäkkäistä. Suomessa säännöllisesti tavattavia lajeja ovat harmaahylje eli halli ja norppa.
Synonyymit
Esimerkkilauseet
"Ei, kyllä Vilhelm Enströmin olo oli tukalampi, kuin Ullus-Gabbel pelasti hänet, kun hän jo makasi kuoleman kourissa tapetun hylkeen päällä kulkevalla jäälautalla", huomautin minä.Pysyttelin majassani noin viikon verran, kesytellen hyljettäni, joka nyt jo oli minuun hyvin kiintynyt, ja eräänä iltana mennessäni nukkumaan ryömi se viereeni vuoteelle, jääden siitä lähtien sänkytoverikseni.Miekkavalaat ovat ainoita valaita, jotka saalistavat myös muita nisäkkäitä, kuten hylkeitä, mursuja ja toisia delfiinejä ja valaita, jopa suuria hetulavalaita.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hylje lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
- Verbit
Merenrannalla metsästettiin myös jääkarhuja, hylkeitä, mursuja ja valaita.Pian olivat pojat jalkeilla, sillä he olivat kovin innostuneita näkemään, kuinka Laatokan hylkeitä pyydystetään.Paitsi kaloilla on muillakin vesieläimillä kuten hylkeillä, valailla, krokodiileillä y.m.Etymologia
1hylje1 – ulkokorvattomia, sileä- ja lyhytkarvaisia hylje-eläimiä
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
- Levinneisyys
- yleinen et. rannikkoseuduilla
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lainalähde: itämerensuomi sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologiaa (varhaiskantasuomi *šülkeš ← germaaninen *selχa-s, vertaa anglosaksi seolk, englanti seal, muinaisyläsaksa selah, uusyläsaksa seel, Seelhund, muinaisnorja selr, nykyruotsi säl ’hylje’).
jne.
Todennäköisesti johd. v:stä hylätä ja sellaisena euf., sama sana kuin hylje (Lönnr 1874; harv. Pohjois-Savo) ’jäte, roska, hylkytavara’. Aiemmin hylje sanaan (tosin alkuaankin epäillen) liitetyistä sanoista pohjoismansi śakəĺ-ūj ’eräs hyljelaji’ (ūj ’eläin’) ← pohjoishanti šakət́, śäkəĺ ’sama merkitys’ ja hanti sanakin lienee lainaa, ehkä tunguusin taholta.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hüle |
|---|---|
| karjala | hyleh |
| vatja | ülle (mon. ültšēd) |
| viro | hüljes (g. hülge), murt. myös (h)ülge, ülles, ülges, eteläviro ülgäjä |
| liivi | īlgaz, ǖlgaz ’hylje’ |
(liivi → latvia julga ’sama merkitys’).
Samaa juurta olevia sanoja
- hylki
- hylkipaatti
- hylkipyytö
- ‑rasva
- ‑rauta
- ‑vene
- ‑verkko
2hylje2 – pahanlaatuinen ajos, paise
- Levinneisyys
- etupäässä Etelä-Karjala Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, vatja
Ilmeisesti johd. verbistä hylätä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hüle ’sormitauti, ‑ajos’ |
|---|---|
| vatja | ülle (mon. ültšēd) ’paise, rakko ihossa’. |
3hylje3 – jäte, roska, hylkytavara
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
- Levinneisyys
- yleinen et. rannikkoseuduilla
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lainalähde: itämerensuomi sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologiaa (varhaiskantasuomi *šülkeš ← germaaninen *selχa-s, vertaa anglosaksi seolk, englanti seal, muinaisyläsaksa selah, uusyläsaksa seel, Seelhund, muinaisnorja selr, nykyruotsi säl ’hylje’).
jne.
Todennäköisesti johd. v:stä hylätä ja sellaisena euf., sama sana kuin hylje (Lönnr 1874; harv. Pohjois-Savo) ’jäte, roska, hylkytavara’. Aiemmin hylje sanaan (tosin alkuaankin epäillen) liitetyistä sanoista pohjoismansi śakəĺ-ūj ’eräs hyljelaji’ (ūj ’eläin’) ← pohjoishanti šakət́, śäkəĺ ’sama merkitys’ ja hanti sanakin lienee lainaa, ehkä tunguusin taholta.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hüle |
|---|---|
| karjala | hyleh |
| vatja | ülle (mon. ültšēd) |
| viro | hüljes (g. hülge), murt. myös (h)ülge, ülles, ülges, eteläviro ülgäjä |
| liivi | īlgaz, ǖlgaz ’hylje’ |
(liivi → latvia julga ’sama merkitys’).
Samaa juurta olevia sanoja
- hylki
- hylkipaatti
- hylkipyytö
- ‑rasva
- ‑rauta
- ‑vene
- ‑verkko
Johd. verbistä hylätä, katso myös hylje1, hylje2, hylkiö.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hülkü ’kelvoton, mokoma’ |
|---|---|
| karjala | hylky ’hylkytavara, hylätty; ilkiö, heittiö’ |
| vatja | ülkü, vatjan Kukkosin murre hülkü ’lurjus, heittiö’ |
| – | ? viro murt. hülk (g. hülgi tai hülgu) ’sairas, kivulloinen, huono’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.seal
- ruotsisäl
- saksaSeehund (m), Robbe (f)
- ranskaphoque (m)
- venäjäтюлень
- esp.foca (f)
- virohüljes
- italiafoca (f)
- norjasel (m)
Hierarkia
Yläkäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- seal
- earless sealyläkäsite
- hair sealyläkäsite
- true sealyläkäsite
Esiintymistiheys
5 808 esiintymää · 2.2 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi L
Yleisimmät: hylje 24 % · hylkeitä 16 % · hylkeet 16 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ylje
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Hylje. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hylje