is­tu­ja

substantiivi/ˈistujɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

is-tu-ja (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: istua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka istuu

Esimerkkilauseet

Ja hän kertoi oikeuden istujalle, millä keinon hän oli hänen onkinut vedestä, että hän oli tarttunut häneen ensin noinikään, sitte näinikään, ja että ilman häntä olisi hän ihan varmaan mennä hujauttanut Rouen'in luo veden pohjalla.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
— Et uskone, virkkoi kynnyksellä istuja.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Itse asiassa karusellissa istuva ihminen kokee voiman vaikutuksen siksi, koska karuselli kääntää henkilöä jatkuvasti tiettyyn suuntaan, jolloin siis istujan keskeiskiihtyvyysvektori osoittaa ympyräradan keskipisteeseen.
— Wikipedia: Keskipakoisvoima

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan istuja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Reessä istuja viittasi kuskille kintaallaan ja jäi odottamaan hiihtäjää.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Laura oli sanovinaan sen kuiskaten, mutta se kuului ainakin lähinnä istujille.
— Osmo Lajula, Erakkomaisteri
Hän on arvollinen ottamaan sen kirjan valtaistuimella istujan kädestä.
— E. W. Pakkala, Elämän veden virta

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • percheryläkäsite

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: istuja 28 % · istujat 18 % · istujan 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-istujɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Istuja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/istuja