jen­ny

Jenny ei ollut soitannollinen, mutta hän ymmärsi että Gram oli, ja vähitellen hänen mielensä alkoi hiukan rauhoittua, Gramin istuessa ja soitellessa pieniä pehmeitä melodioita — häntä varten, sen hän vaistosi.

Tässä erosivat he, ja kun Jenny ikäänkuin sovittaakseen äskeisiä loukkaavia sanojaan, teeskennellen ystävällisyyttä, sanoi: — hyvästi, käyhän katsomassa!

Jennyn isä päättää ostaa tyttärelleen kultaisen rintakorun, jonka kaksi antiikkikauppiasta yrittää varastaa.