- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kainoine, kainu ’kaino, ujo, arka’ |
|---|---|
| karjala | kaino, kainu ’sama merkitys’, kainossella, kainussella ’ujostella’, kaine ’kauna’ |
| viro | kaine (g. kaine) ’raitis, tyyni; siivo, puhdas, siistiasuinen; hiljainen, rauhallinen’. |
suomi → koltansaame kȧjnad ’ujostella’.
Samaa juurta olevia sanoja
Sanan alkuperä on lopullista ratkaisua vailla. On pidetty mahdollisena, että pohjana olisi vanh. sanakirjojen tuntema kainu (Lönnr 1874), kaino (Jusl) merkityksessä ’alanko’ (?? ← germaaninen, vertaa ruotsi murt. hven ’vesiperäinen maa, viettävä maa’). Sanasta ei kuitenkaan ole murretietoja. Toisen selityksen mukaan kainu olisi samaa kantaa kuin kainus (katso tätä), jolloin sen alkumerk. olisi ollut ’nuppipäinen sauva, kiilamainen esine’, ts. eräänlainen valtikka tai viestikapula, jommoisesta useampienkin kansojen nimityksiä on selitetty (vertaa lappi, vatja). — suomi → eteläsaame gaajnuo, gaajnuoladdje ’talonpoika (ei-lappalainen)’, luulajansaame kai´nōlatj ’ruotsalainen rannikkoseudun talonpoika’, ruotsinsaame kainolats, kainahaljo ’ruotsalainen tai norjalainen talonpoika’, mahdollisesti myös → muinaisnorja islanti kveinir, kvænir, kuen(n)er jne. ’jk Pohjois-Skandinavian kansa, todennäköisesti suomalainen’, nykynorja kvæn ’»kveeni», suomalainen’.