1kullata1 – päällystää kullalla tai kultavärillä; tehdä valollaan kullanhohtoiseksi
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kulta yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
← germaaninen *gulþa-, *gulđa-: muinaisnorja gull, goll, gootti gulþ, muinaisalasaksa eli muinaissaksi, anglosaksi gold, muinaisyläsaksa golt jne. (← indoeurooppalainen *ghl̥to-, oikeastaan ’keltainen metalli’). — LpSompio kolde, turjansaame ko´lde ← suomi; pohjoissaame golˈle (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ← muinaisnorja goll.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kulta, kullattā l. kullittā ’kullata’, kultain |
|---|
| karjala | kulta, kullata l. kullita l. kullittoa, kultaine |
|---|
| lyydi | kuld, kūd(e̮) (mon. ‑dad); kuldita, kūdi̮da; kūdaine̮ |
|---|
| vepsä | kuld, kūd (g. ‑an), kūdi̮ta; kulde̮ińe, kūdaińe |
|---|
| vatja | kulta, kulte̮n |
|---|
| viro | kuld (g. kulla), kullata, kuldne |
|---|
| liivi | kūlda, kuldi ’kultainen’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus kulta.
2kullata2 – sekoitella ruokaa lusikalla syömättä, hämmentää juoksevaa ainetta, etsiä keitosta herkkupaloja; kuoria kerma tai rasva
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kultaa yhteydessä
- Vastineita
- karjala, saame
suomen ja saamelaisten sanojen vastineiksi tavallisesti esitetyt udmurtti kalti̮ni̮ ’pyydystää, nostaa (verkolla, nuotalla, vadalla, lusikalla)’, kalton ’vata; liemikauha, kuorinlusikka’ ja komi ke̮ltni̮, ke̮vtni̮(s) ’pyytää vadalla; valikoida keitosta parhaat palat; kuoria kerma maidosta’, ke̮lti̮n, kevti̮m ’vata’ on tästä erotettava ja liitettävä marin sanueeseen kelδem (← *kältä-) ’pyytää nuotalla’, kelδe ’nuotta, vata’. hantin sana (kantahanti *kɔl-) näyttää olevan täysin homonyyminen suomi kuulla sanan vastineen kanssa ja voi kuulua tähän yhteyteen siinä tapauksessa, että itämerensuomi ku(u)lta- on kuulla sanan johd.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kuultoa (prs. kuullan) ’kuoria pinnalta nestettä; niittää kortteita veneen perästä tätä varten tehdyllä viikatteella; pyytää kalaa kullenuotalla; harata, naarata verkkoa tms. härkkimellä; pyydystää simpukoita vetämällä pohjaa pitkin haravaa, johon on kiinnitetty merta’, kuullattoa ’pyytää kalaa kullenuotalla’, kuulle (g. kuultien) ’pieni poveton nuotta, kulle’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | golˈdet ’kuoria kermaa, rasvaa; ottaa tai ammentaa jk esine vedestä, liha keitosta, haroa, penkoa (esimerkiksi ruokaa); valikoida parhaat ruokapalat; pyytää kalaa kulteella, nuotata’, eteläsaame gåldeh, luulajansaame kålʿtå, pohjoissaame goldâ (g. golˈdâgâ) ’kulle, ajoverkko’ |
|---|
| – | ? länsimansi pohjoismansi χult- ’kalastaa laahusnuotalla; etsiä nokallaan penkoen ruokaa vedestä (hanhi, sorsa)’ |
|---|
| – | ? itähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χol-, χǫᴧ- ’pyytää kalaa eräänl. uivalla rysällä’ |
|---|
| – | ? selkuppi qoltɛi- ’ammentaa’. |
|---|
suomen ja saamelaisten sanojen suhteet ovat epäselvät. suomi kultaa ja kulle sanojen esiintyminen etupäässä vain lapin naapuruudessa voisi viitata niiden lappalaisperäisyyteen. Tätä mahdollisuutta ehkä kuitenkin vastustavat kulle sanan muutamat eteläisemmät esiintymätapaukset. On myös oletettu, että karjalan pitkä uu olisi alkuperäinen ja että sanue olisi johdos kuulla sanasta merkityksessä ’tuntea’. Silloin suomi lyhyt u olisi myöhempää kehitystä ja saamelainen sanue suomesta lainattu. On myös huomattava melko laajalti tavattava sana kullata (: kullaa, paikoin murt.) ’sekoitella ruokaa lusikalla syömättä, hämmentää juoksevaa ainetta, etsiä keitosta herkkupaloja; kuoria kerma tai rasva’, joka jollain tavoin kuuluu tähän yhteyteen.
Samaa juurta olevia sanoja