kul­la­ta

verbi/ˈkulːɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-la-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 9 185. yleisin sana

Johdettu sanasta: kulta

Merkitys

Esimerkkilauseet

Ei perhoja kullata saisi, ne herkkää heimoa on, vain hetkeksi voipi ne tointua, niiden siivet on vienointa sointua, ei muuten vois ne kohota pois yli kuutamon.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
On valtias kaatunut, purppurarusko riutunut Pohjolan pakkastaivaan, aurinko kirkkain varjojen helmaan vaipunut, kullaten köyhän ja kylmän viluisen tienoon, siunaten sammunut luojista suurin.
— Aarni Kouta, Dityrambeja
Duesburyn tilikirjoista on päätelty, että siihen aikaan "emaloimiseksi" kutsuttu työ sisälsi myös valkoisten posliinihahmojen värittämistä, kultaamista ja mahdollisesti lasittamista.
— Wikipedia: William Duesbury

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kullata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Silloin oli elämä ja rakkaus uutta, ja niiden säteet kultasivat vastaisuutta.
— Walter Scott, Tähdistälukija
Auringonsäteet kultasivat alusta sen lipuessa täysin purjein Locmarian satamaan.
— Alexandre Dumas, Portoksen poika eli Aramiksen kuolema

Etymologia

1kullata1 – päällystää kullalla tai kultavärillä; tehdä valollaan kullanhohtoiseksi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kulta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

← germaaninen *gulþa-, *gulđa-: muinaisnorja gull, goll, gootti gulþ, muinaisalasaksa eli muinaissaksi, anglosaksi gold, muinaisyläsaksa golt jne. (← indoeurooppalainen *ghl̥to-, oikeastaan ’keltainen metalli’). — LpSompio kolde, turjansaame ko´lde ← suomi; pohjoissaame golˈle (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ← muinaisnorja goll.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkulta, kullattā l. kullittā ’kullata’, kultain
karjalakulta, kullata l. kullita l. kullittoa, kultaine
lyydikuld, kūd(e̮) (mon. ‑dad); kuldita, kūdi̮da; kūdaine̮
vepsäkuld, kūd (g. ‑an), kūdi̮ta; kulde̮ińe, kūdaińe
vatjakulta, kulte̮n
virokuld (g. kulla), kullata, kuldne
liivikūlda, kuldi ’kultainen’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus kulta.

2kullata2 – sekoitella ruokaa lusikalla syömättä, hämmentää juoksevaa ainetta, etsiä keitosta herkkupaloja; kuoria kerma tai rasva

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kultaa yhteydessä
Vastineita
karjala, saame

suomen ja saamelaisten sanojen vastineiksi tavallisesti esitetyt udmurtti kalti̮ni̮ ’pyydystää, nostaa (verkolla, nuotalla, vadalla, lusikalla)’, kalton ’vata; liemikauha, kuorinlusikka’ ja komi ke̮ltni̮, ke̮vtni̮(s) ’pyytää vadalla; valikoida keitosta parhaat palat; kuoria kerma maidosta’, ke̮lti̮n, kevti̮m ’vata’ on tästä erotettava ja liitettävä marin sanueeseen kelδem (← *kältä-) ’pyytää nuotalla’, kelδe ’nuotta, vata’. hantin sana (kantahanti *kɔl-) näyttää olevan täysin homonyyminen suomi kuulla sanan vastineen kanssa ja voi kuulua tähän yhteyteen siinä tapauksessa, että itämerensuomi ku(u)lta- on kuulla sanan johd.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuultoa (prs. kuullan) ’kuoria pinnalta nestettä; niittää kortteita veneen perästä tätä varten tehdyllä viikatteella; pyytää kalaa kullenuotalla; harata, naarata verkkoa tms. härkkimellä; pyydystää simpukoita vetämällä pohjaa pitkin haravaa, johon on kiinnitetty merta’, kuullattoa ’pyytää kalaa kullenuotalla’, kuulle (g. kuultien) ’pieni poveton nuotta, kulle’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegolˈdet ’kuoria kermaa, rasvaa; ottaa tai ammentaa jk esine vedestä, liha keitosta, haroa, penkoa (esimerkiksi ruokaa); valikoida parhaat ruokapalat; pyytää kalaa kulteella, nuotata’, eteläsaame gåldeh, luulajansaame kålʿtå, pohjoissaame goldâ (g. golˈdâgâ) ’kulle, ajoverkko’
–? länsimansi pohjoismansi χult- ’kalastaa laahusnuotalla; etsiä nokallaan penkoen ruokaa vedestä (hanhi, sorsa)’
–? itähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χol-, χǫᴧ- ’pyytää kalaa eräänl. uivalla rysällä’
–? selkuppi qoltɛi- ’ammentaa’.

suomen ja saamelaisten sanojen suhteet ovat epäselvät. suomi kultaa ja kulle sanojen esiintyminen etupäässä vain lapin naapuruudessa voisi viitata niiden lappalaisperäisyyteen. Tätä mahdollisuutta ehkä kuitenkin vastustavat kulle sanan muutamat eteläisemmät esiintymätapaukset. On myös oletettu, että karjalan pitkä uu olisi alkuperäinen ja että sanue olisi johdos kuulla sanasta merkityksessä ’tuntea’. Silloin suomi lyhyt u olisi myöhempää kehitystä ja saamelainen sanue suomesta lainattu. On myös huomattava melko laajalti tavattava sana kullata (: kullaa, paikoin murt.) ’sekoitella ruokaa lusikalla syömättä, hämmentää juoksevaa ainetta, etsiä keitosta herkkupaloja; kuoria kerma tai rasva’, joka jollain tavoin kuuluu tähän yhteyteen.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.gild
  • ranskadorer
  • esp.dorar
  • virokuldama

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • gold plate
  • gold-plate
  • goldplate
  • begild
  • engild
  • gild

Esiintymistiheys

16 127 esiintymää · 6.1 / milj.

Suomi24
6.6
Sanomalehdet
4.1
Aikakauslehdet
8.0
Wikipedia
5.2
Reddit
2.3
Tekstitykset
1.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi I

Yleisimmät: kultaa 74 % · kullattu 8 % · kullannut 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kullata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkultaankultasinolen kullannutolin kullannut
sinäkultaatkultasitolet kullannutolit kullannut
hänkultaakultasion kullannutoli kullannut
mekultaammekultasimmeolemme kullanneetolimme kullanneet
tekultaattekultasitteolette kullanneetolitte kullanneet
hekultaavatkultasivatovat kullanneetolivat kullanneet
passiivikullataankullattiinon kullattuoli kullattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkultaisinolisin kullannut
sinäkultaisitolisit kullannut
hänkultaisiolisi kullannut
mekultaisimmeolisimme kullanneet
tekultaisitteolisitte kullanneet
hekultaisivatolisivat kullanneet
passiivikullattaisiinolisi kullattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkultaa—
hänkullatkoonolkoon kullannut
mekullatkaamme—
tekullatkaa—
hekullatkootolkoot kullanneet
passiivikullattakoonolkoon kullattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkullannenlienen kullannut
sinäkullannetlienet kullannut
hänkullanneelienee kullannut
mekullannemmelienemme kullanneet
tekullannettelienette kullanneet
hekullannevatlienevät kullanneet
passiivikullattaneenlienee kullattu

Infinitiivit

1. infinitiivikullata
1. inf. pitkä muotokullatakseen
2. inf. inessiivikullatessa
2. inf. inessiivi, passiivikullattaessa
2. inf. instruktiivikullaten
3. inf. inessiivikultaamassa
3. inf. elatiivikultaamasta
3. inf. illatiivikultaamaan
3. inf. adessiivikultaamalla
3. inf. abessiivikultaamatta
3. inf. instruktiivikultaaman
4. infinitiivikultaaminen
5. infinitiivikultaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikultaava
Passiivin 1. partisiippikullattava
Aktiivin 2. partisiippikullannut
Passiivin 2. partisiippikullattu
Agenttipartisiippikultaama
Kieltopartisiippikultaamaton

Riimit

-ulːɑtɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kullata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kullata