- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: mänta)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- yleinen et. länsimurteet
- suomimäntti
- nykyruotsimänta ’sama merkitys’, muinaisruotsi mænta, muinaisnorja menta ’valmistaa mänttinahkaa’
- slaavilainen
mänt-ti (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 16 136. yleisin sana
Silloin rahastohuoneen portista tuli ulos komea nainen, huolellisesti puettuna lähteäkseen kävelylle, mäntillä nostettuna hiuskiharoille, kranaattipuun kukka hiuksissa ja toinen rinnassa.Yksi toreadoreista, kuuluisa Don Basco, jonka suonissa juoksi ruhtinaallista verta, ja jonka puolesta Espanjan ylhäisaatelisten naiset olivat valmiit uhraamaan henkensä, astui Estellan eteen ja suuteli hänen mäntillänsä lievettä, sanoen:Suuren yleisön keskuudessa synnytti monenlaisia mielipiteitä ehkä tunnetuimmaksi noussut vaalilause "Vain mäntti jättää äänestämättä", jolla haluttiin kannustaa varsinkin nuoria vaaliuurnille.7 266 esiintymää · 2.8 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: mäntti 71 % · mäntit 9 % · mänttejä 7 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-æntːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Mäntti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mäntti