- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: fix)
- Vanhin tieto
- 1600
- Slangissa
- 1900 lähtien
- Levinneisyys
- laajalti murt.
Lainalähde: ← nykyruotsi fix (ensiesiintymä 1600-luv.) ’kiinteä; nokkela, älykäs; (murt.) hyvä, kaunis; ahkera’ (← nykysaksa fix ’sukkela, vikkelä, reipas; pysyvä, kiinteä, liikkumaton’ ← ranska fixe ’luja, kiinteä’ ← latina fixus ’sama merkitys’), fixera ’kiinnittää’, nykyruotsi murt. (muun muassa viro) fiks-sä (= fixa sig), fikse ’siistiytyä, laittautua hienoksi’. — viro viks (g. ‑i) ’kelpo, hyvä, kiltti; nokkela, nopsa’ ← nykyruotsi tai saksa.
(suomi →) inkeroinen viksu, viksi ’kelpo’
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
fiksu ’hieno, tyylikäs; huomavainen, tahdikas, korrekti; älykäs, nokkela, taitava, järkevä’
← ruotsi fix ’kiinteä; (murt.) nokkela, älykäs’ (← saksa fix ’nopea, joutuisa, ripeä; näppärä; kiinteä’ ← ranska fixe ’luja, kiinteä’← latina fixus ’sama merkitys’). — Slangissakin esiintyvä fiksʹidee ’päähänpinttymä’ ei ole ideana erityisen fiksu vaan ←← ranska idé fixe ’juuttunut (kiinteä, paikallaan oleva) ajatus’.