mana
substantiivi/ˈmɑnɑ/
Merkitykset
- 1.manala, tuonela, muinaissuomalaisessa mytologiassa paikka, johon kuolleiden sielut joutuvat; kuolemamennä manan maille
- 2.polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima
- 3.tietokonepeleissä ja roolipeleissä voima jota voi käyttää taikomiseen, taikavoima
Synonyymit ja vastakohtasanat
Synonyymit
Vastakohtasanat
Etymologia
käsitteen toi Eurooppaan antropologi Robert Henry Codrington Banks Islandsilta pohjoisesta Vanuatusta teoksessaan The Melanesians: Studies in Their Anthropology and Folk-lore 1891 << perimmiltään polynesialaisista kielistä
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Paljo on niitä pahoja ku maidon manalle vievät, katehesen karjan annin; vähän on niitä hyviä, ku maidon manalta saavat, piimänsä kylän pidolta, tuorehensa toisialta.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Mut sallikaa minun sanoa: kai uusien luotsien janoa pian Samsonohvikin kiittää saa siit' että manalle matkustaa hän täältä laaksosta murheiden sillä, luulenpa, kautta pohjien täst’ aikain laivoja ohjataan.
Pelaaja häviää tehtävän, jos šamaani kuolee, eikä jäljellä ole manaa tuottavia šamaanin kannattajia jälleensyntymää varten, tai jos jälleensyntymän suorittamiseksi tarvittava kivikehä puuttuu.
Esiintymistiheys
4 935 esiintymää, 1.9 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9
| Nominatiivi | mana |
| Genetiivi | manan |
| Partitiivi | manaa |
| Essiivi | manana |
| Translatiivi | manaksi |
| Inessiivi | manassa |
| Elatiivi | manasta |
| Illatiivi | manaan |
| Adessiivi | manalla |
| Ablatiivi | manalta |
| Allatiivi | manalle |
| Abessiivi | manatta |
Riimit
-ɑnɑ
Kaikki riimit