ma­na­la

erisnimi, substantiivi/ˈmɑnɑlɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-na-la (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: mana

Merkitys

  1. (mytologia) tuonela, vainajien olinpaikka

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Manalainen maasta nouse, Hivukseton hirveänä, Pääkakara kauheana, Tule viimas' ottamahan, Omasi omistamahan; Tuonne tunge turmiosi, Tuonne Tuonen turpehesen, Manalan majan perähän, Ele ihmisen iho'on, 10 Tahi karvahan kapehen!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Vaan ei kuulu ääni Manalahan, — Poikas sortuu suruun suurimpahan!
— Edvard Tóth, Kylän heittiö
Mayat uskoivat, että pallopelin ansiosta aurinko nousi aamuisin, sateet saapuivat ajallaan, taivaankappaleet asettuivat paikoilleen ja laskivat yöksi manalaan.
— Wikipedia: Mesoamerikkalainen pallopeli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan manala lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tuonela, Tuoni, Manala, Mana eli Vainajala on mytologinen kuolleiden valtakunta.
— Wikipedia: Tuonela
Kuninkaan suostuttua tähän Vamana kasvoi jättiläiseksi ja astui koko maan halki syösten kuninkaan manalaan.
— Wikipedia: Vishnu
Hiien hurtta tunne huuti, raukea Manalan rakki, Lemmon rakki raastamasta!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Ilkkuivat Manalan immet, tytöt Tuonen tyrskyttivät: "Voip' on miestä mieletöntä!
— Eino Leino, Tuulikannel I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan mana yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, viro

suomi kansanrunoissa nominatiivi on harvinainen, genetiivi ehkä vähän yleisempi (»Makaa, makaa manan koira» ym.), tavallisia ulkoiset paikallissijat manalla, ‑lta, ‑lle sekä manala ja manalainen. Onkin arveltu, että nämä edustaisivat suhteellisesti varhaisempia muotoja ja olisivat lyhentymiä ilmauksista maan ala, maan alainen, maan alla, alta, alle, jota tyyppiä on tavattu melko laajalti. Mutta päinvastainenkin suhde lienee mahdollinen: viimeksi mainitut voivat olla myöhempiä kansanetym. selvennysmuotoja.

Lönnr:n esimerkit »raha-asioissa on nyt monta manaa» (ikävyyttä, harmia tjs.), »tahtoi maa manalle mennä» (hukkua, tuhoutua) tuntuvat kuvastavan vanhakantaista käyttöä, ja jos myös murt. mana (paikoin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa) ’jään sulamisen viimeinen aste (siis häviäminen, tuhoutuminen)’: »jäät mennee manoksi» (= manoiksi; Hailuoto), kuuluu tähän, niin »maan ala» selitys tuskin osuu oikeaan, ja tällöin mana ehkä = eteläsaame muonese, muonesje, mon. muonesjh ’eräs henki, (hyvä) henki; ennusmerkki; pahuus, paha henki; yliluonnollinen olento, joka aiheuttaa tai ennustaa sairautta tai kuolemaa; (magialla aiheutettu) sairaus’. — pohjoissaame murt. mānnēlatj ’vainajan henki’, mānelihāh, inarinsaame mȧnȧliih mon. ’sama merkitys; haamu, kummitus’ ← suomi.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalamanala (kansanr.); manalaine ’soimaus- ja kirosana’
viro(alkup. vai ? ← suomi) mana (Wied; run.) ’manala, manalan jumala?’, maanala, manala ’kuolleiden asuinpaikka’, ma(a)nalane ’vainajan henki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • infernal region

Esiintymistiheys

4 013 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
6.2
Reddit
0.5
Tekstitykset
3.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: manalan 36 % · manalaan 28 % · manalassa 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑnɑlɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Manala. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/manala