ma­na­ta

verbi/ˈmɑnɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-na-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 14 492. yleisin sana

Johdettu sanasta: mana

Merkitykset

  1. kutsua henkiolento esiin
  2. karkottaa paha henki pois
  3. kiroilla, sadatellaÄlä manaa!

Esimerkkilauseet

Jos tahdot, flyygelistä manataan Brahms, Robert Franz ja Schumann seuranpitoon Mut afääreistä emme puhu tänään.
— Uuno Kailas, Kaunis Saksa
Ja kapealla kaukoputken yläpäähän kyhätyllä lavalla nämä kaksi oppinutta viettivät aikaansa, manaten päivää, joka riisti kuun heidän katseiltaan, ja pilviä, jotka sen öisin itsepintaisesti verhosivat.
— Jules Verne, Kuun ympäri
Tällaiseen manaamiseen voi liittyä loitsujen lausumista, rummutusta, hurmioitunut transsi, tai jokin rituaali.
— Wikipedia: Riivaus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan manata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Manasin kansallispuistoon matkaavat kulkevat usein Guwahatin kautta.
— Wikipedia: Guwahati
Kipumäki tai Kipuvuori on kuvitteellinen tai todellinen paikka, jonne kipuja manataan suomalaisessa kansanparannuksessa.
— Wikipedia: Kipumäki

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen, vertaa nykyruotsi muinaisruotsi mana ’muistuttaa, kehottaa, pyytää, vaatia, velkoa, manata esiin (henkiä)’, muinaisnorja (myöh.) mana, nykytanska mane (← keskialasaksa manen ’muistuttaa, vaatia, velkoa’, muinaisyläsaksa manōn, manēn, nykysaksa mahnen).

itämerensuomi sanueelle on esitetty vastineita myös uralilainen kielistä, mutta näistä eteläsaame muonedidh ’arvata’, piitimensaame muonnât, luulajansaame må̄nnat ’sama merkitys’, ersämordva muńams, mokšamordva məńams ’noitua, loitsia, taikoa’ ja mari manam ’sanoa, lausua’ ovat äänt. syistä hylättäviä ja myös unkari mond (← *mon-nd-) ’sanoa, lausua’ sekä nenetsi mān- ’sanoa’ | enetsi man- | nganasani muno- | kamassi ma- ’sama merkitys, puhua’ aivan epävarmoja.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalamanata ’manata, kirota, sadatella, noitua; kutsua vastaajaksi, todistajaksi tms. oikeuteen, antaa haaste, haastaa’
viromanada ’manata, kirota; loihtia (silmien eteen)’, ? mõnada ’sadatella, manata, kirota’

(suomi → pohjoissaame mānedit (inarinsaame) ’manata (myös henkiä), moittia’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähtökohta: ← germaaninen *mainjan, vertaa nykyruotsi muinaisruotsi mena ’arvella, luulla, tarkoittaa, oikoa’, nykynorja muinaisnorja (myöh.) meina ← keskialasaksa mēnen, meinen (muinaisyläsaksa meinjan, anglosaksi mǣnan) ’arvella, luulla, puhua, kertoa, valittaa’ (saman germaaninen sanaperheen lappiin kulkeutuneista sanoista on pohjoissaame māinâšit (inarinsaame) ’mainita’ ← suomi; muiden suhteen katso maine ja mainio). Vertaa meinata.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmainita ’mainita, muistuttaa’, mainia ’mainita’
karjalamainita ’mainita, sanoa; puhua hyvää tai (tavallisesti) pahaa; muistella; nimittää, sanoa jksik; kehottaa, käskeä’
lyydimaińita (prs. mainittšou) ’mainita, puhua’
vatjamainitse̮- ’nimittää, mainita’
viromainida ’mainita, nimetä’ (← suomi), manitseda (ellei ~ suomi manata), murt. maenitseda, mainitseda, maanitseda ’kehottaa, neuvoa, varoittaa, nuhdella, lohduttaa, mainita, muistuttaa’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

8 492 esiintymää · 3.2 / milj.

Suomi24
3.3
Sanomalehdet
4.8
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
1.3
Reddit
3.1
Tekstitykset
3.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: manata 17 % · manaa 16 % · manasi 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin manata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämanaanmanasinolen manannutolin manannut
sinämanaatmanasitolet manannutolit manannut
hänmanaamanasion manannutoli manannut
memanaammemanasimmeolemme mananneetolimme mananneet
temanaattemanasitteolette mananneetolitte mananneet
hemanaavatmanasivatovat mananneetolivat mananneet
passiivimanataanmanattiinon manattuoli manattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämanaisinolisin manannut
sinämanaisitolisit manannut
hänmanaisiolisi manannut
memanaisimmeolisimme mananneet
temanaisitteolisitte mananneet
hemanaisivatolisivat mananneet
passiivimanattaisiinolisi manattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämanaa—
hänmanatkoonolkoon manannut
memanatkaamme—
temanatkaa—
hemanatkootolkoot mananneet
passiivimanattakoonolkoon manattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämanannenlienen manannut
sinämanannetlienet manannut
hänmananneelienee manannut
memanannemmelienemme mananneet
temanannettelienette mananneet
hemanannevatlienevät mananneet
passiivimanattaneenlienee manattu

Infinitiivit

1. infinitiivimanata
1. inf. pitkä muotomanatakseen
2. inf. inessiivimanatessa
2. inf. inessiivi, passiivimanattaessa
2. inf. instruktiivimanaten
3. inf. inessiivimanaamassa
3. inf. elatiivimanaamasta
3. inf. illatiivimanaamaan
3. inf. adessiivimanaamalla
3. inf. abessiivimanaamatta
3. inf. instruktiivimanaaman
4. infinitiivimanaaminen
5. infinitiivimanaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimanaava
Passiivin 1. partisiippimanattava
Aktiivin 2. partisiippimanannut
Passiivin 2. partisiippimanattu
Agenttipartisiippimanaama
Kieltopartisiippimanaamaton

Riimit

-ɑnɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Manata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/manata