myön­nel­lä

verbi/ˈmyø̯nːelːæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

myön-nel-lä (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: myöntää

Merkitys

Esimerkkilauseet

"Aivan oikein, monsieur, aivan oikein", myönteli mies koettaen saada kahden puhuttelijansa kasvoista selville, olisiko hänen hyvä vai paha selostaa tapauksia täysin totuudenmukaisesti.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi I
Bellarion sai vähitellen, varovasti kysellen, myönnellen, arvaillen ja vastaan väittäen Barbarescosta irti koko jutun.
— Rafael Sabatini, Ruhtinattaren ritari
— Saattaa olla, miehet jo myöntelivät.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä II Ristin alla

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan myönnellä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

myöntää + johdin -ele

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

1 576 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
1.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: myöntelee 26 % · myönnellä 25 % · myönteli 22 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin myönnellä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämyöntelenmyöntelinolen myönnellytolin myönnellyt
sinämyönteletmyöntelitolet myönnellytolit myönnellyt
hänmyönteleemyöntelion myönnellytoli myönnellyt
memyöntelemmemyöntelimmeolemme myönnelleetolimme myönnelleet
temyöntelettemyöntelitteolette myönnelleetolitte myönnelleet
hemyöntelevätmyöntelivätovat myönnelleetolivat myönnelleet
passiivimyönnelläänmyönneltiinon myönneltyoli myönnelty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämyöntelisinolisin myönnellyt
sinämyöntelisitolisit myönnellyt
hänmyöntelisiolisi myönnellyt
memyöntelisimmeolisimme myönnelleet
temyöntelisitteolisitte myönnelleet
hemyöntelisivätolisivat myönnelleet
passiivimyönneltäisiinolisi myönnelty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämyöntele—
hänmyönnelköönolkoon myönnellyt
memyönnelkäämme—
temyönnelkää—
hemyönnelköötolkoot myönnelleet
passiivimyönneltäköönolkoon myönnelty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämyönnellenlienen myönnellyt
sinämyönnelletlienet myönnellyt
hänmyönnelleelienee myönnellyt
memyönnellemmelienemme myönnelleet
temyönnellettelienette myönnelleet
hemyönnellevätlienevät myönnelleet
passiivimyönneltäneenlienee myönnelty

Infinitiivit

1. infinitiivimyönnellä
1. inf. pitkä muotomyönnelläkseen
2. inf. inessiivimyönnellessä
2. inf. inessiivi, passiivimyönneltäessä
2. inf. instruktiivimyönnellen
3. inf. inessiivimyöntelemässä
3. inf. elatiivimyöntelemästä
3. inf. illatiivimyöntelemään
3. inf. adessiivimyöntelemällä
3. inf. abessiivimyöntelemättä
3. inf. instruktiivimyöntelemän
4. infinitiivimyönteleminen
5. infinitiivimyöntelemäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimyöntelevä
Passiivin 1. partisiippimyönneltävä
Aktiivin 2. partisiippimyönnellyt
Passiivin 2. partisiippimyönnelty
Agenttipartisiippimyöntelemä
Kieltopartisiippimyöntelemätön

Riimit

-yønːelːæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Myönnellä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/myönnellä