- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja hraun ’kivikasa; kivinen maaperä; laava’, nykytanska røn ’kivikko (merenpohjassa)’.
suomi raunio voi olla joko lainaa kantaskandinaavi *hrauna-vartalon johdannaisesta *hraunia- tai se voisi olla suomi:ssa muodostunut io-johd. suoraan skandinaavinen *hrauna-vartaloon viittaavasta sanasta rauna, jota edustaa viro murt. raun ’kiviröykkiö, kivinen kohta’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | raunio |
|---|---|
| karjala | raunivo ’kiviröykkiö; raakki’ |
| vatja | (Must) raunio, (Tsv) rauńo ’kiviröykkiö’ |
(karjala → venäjä murt. róvnica ’pellolla oleva kivikasa’)