- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan olla yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
ole- (← suomalais-ugrilainen *vole-) saattaa olla ikivanha frekv. johdos vartalosta o-; saman vartalon johdos on myös oma (katso tätä), johon perustunee olla verbin prs. yks. 3. p. muoto on (← *om ← *oma); prs. mon. 3. p. ovat joko tämän monikkomuoto *omat (tähän viittaavia muotoja usein itämerensuomi. kielissä) tai ← *oβat (edellisen rinn. ehkä jo kantasuomi:ssa ollut prs. mon. 3. p.).
turkin kieli kielten taholla tavataan suomalais-ugrilainen pesyettä muistuttava sana, vertaa osmani ol-, turkin kieli bol- ’olla, tulla jksik’.
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | olla, olomatoin ’köyhä’ |
|---|---|
| karjala | olla, olella ’oleilla’, olematoin ’olematon; varaton’, olemus ’omaisuus, varat; tila’, ollenka(na) ’ollenkaan, lainkaan’ |
| lyydi | olda ’olla’ |
| vepsä | ūda, olda ’olla’, ole̮htada ’olla vähän, viivähtää’ |
| vatja | e̮lla ’olla’ |
| viro | olla ’olla’, olemus ’oleminen; (uud.) olemus’ |
| liivi | vōlda, (salatsinliivi) oll(a), old(a) ’olla’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| mordva | uĺems ’olla; tulla jksik’, ersämordva uĺema ’oleminen’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari ə̑lam, itämari ulam ’olla’, ulan ’varakas’ |
| udmurtti | vi̮li̮ni̮ |
| komi | ve̮lni̮ |
| etelämansi | etelämansi āl- ’tulla jksik’, itämansi länsimansi ōl-, pohjoismansi ɔ̄l- ’olla’ |
| itähanti | itähanti wăl-, etelähanti ut-, pohjoishanti ol- ’olla, elää’ |
| unkari | vol- (esimerkiksi volt ’on ollut, oli’), val- (esimerkiksi való ’oleva; sopiva’), vagy- (esimerkiksi vagyok ’olen’), van ’on’. |
suomi ollen(kaan) → pohjoissaame ollenge (luulajansaame inarinsaame) ’ollenkaan, lainkaan’.