- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan sonnustaa yhteydessä
Johd:ia sanasta sonnus (Jusl 1745, vanh. kirjak.; ei nykymurt.) ’helma, (ylöskääritty) lieve’; se puolestaan on johd. sanasta, jota edustaa karjala sonto ’kaarevuus; kaareva, käyrä, taipunut’, vertaa myös karjala sonnistoa ’käyristää, taivuttaa’, sonnistuo ’kumartua, ponnistautua; vääntyä, käyristyä’, lyydi sondallā ’vääräksi mennyt (puu)’, sońd́ištunnu ’vääristynyt (puu)’.