mur­tu­a

verbi/ˈmurtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mur-tu-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 279. yleisin sana

Johdettu sanasta: murtaa

Merkitykset

  1. mennä rikki, särkyä - usein tietystä kohdasta
  2. mennä rikki henkisesti, esim. paineen alla, murtua henkisesti

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Murtuu hänen sydämensä, huudahti Wilhelm, Ofelian koko elämän ja olennon rakennus järkkyy liitteistään, hänen isänsä kuolema tulee kaiken kukkuraksi, ja tuo kaunis rakennus sortuu kokonaan.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Sitä kestänyt häpeää kukan-hauras, onneton sielu ei; se murtui ja lakastui.
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Venäjän armeija oli hajoamistilassa, kuri murtumaisillaan, punalippu liehui siellä monessa paikassa, ja rintamalta karanneet venäläiset sotilaat ryöstelivät omaa maataan rintaman takana.
— Wikipedia: Itärintama (ensimmäinen maailmansota)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murtua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

itämerensuomi sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurtā ’murtaa, taittaa’
karjalamurtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’
lyydimūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’
vepsämurta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’
vatjamurtā ’murtaa; kiusata, vaivata’
viromurda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’
liivimurdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’

. itämerensuomi taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomi sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.

Englanninkieliset vastineet

  • break
  • fracture
  • shear
  • calve
  • break off
  • break down
  • crock up
  • fall apart

Esiintymistiheys

46 729 esiintymää · 17.8 / milj.

Suomi24
14.6
Sanomalehdet
16.6
Aikakauslehdet
9.5
Wikipedia
20.9
Reddit
9.5
Tekstitykset
58.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: murtunut 29 % · murtui 23 % · murtuu 21 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin murtua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämurrunmurruinolen murtunutolin murtunut
sinämurrutmurruitolet murtunutolit murtunut
hänmurtuumurtuion murtunutoli murtunut
memurrummemurruimmeolemme murtuneetolimme murtuneet
temurruttemurruitteolette murtuneetolitte murtuneet
hemurtuvatmurtuivatovat murtuneetolivat murtuneet
passiivimurrutaanmurruttiinon murruttuoli murruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtuisinolisin murtunut
sinämurtuisitolisit murtunut
hänmurtuisiolisi murtunut
memurtuisimmeolisimme murtuneet
temurtuisitteolisitte murtuneet
hemurtuisivatolisivat murtuneet
passiivimurruttaisiinolisi murruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämurru—
hänmurtukoonolkoon murtunut
memurtukaamme—
temurtukaa—
hemurtukootolkoot murtuneet
passiivimurruttakoonolkoon murruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämurtunenlienen murtunut
sinämurtunetlienet murtunut
hänmurtuneelienee murtunut
memurtunemmelienemme murtuneet
temurtunettelienette murtuneet
hemurtunevatlienevät murtuneet
passiivimurruttaneenlienee murruttu

Infinitiivit

1. infinitiivimurtua
1. inf. pitkä muotomurtuakseen
2. inf. inessiivimurtuessa
2. inf. inessiivi, passiivimurruttaessa
2. inf. instruktiivimurtuen
3. inf. inessiivimurtumassa
3. inf. elatiivimurtumasta
3. inf. illatiivimurtumaan
3. inf. adessiivimurtumalla
3. inf. abessiivimurtumatta
3. inf. instruktiivimurtuman
4. infinitiivimurtuminen
5. infinitiivimurtumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimurtuva
Passiivin 1. partisiippimurruttava
Aktiivin 2. partisiippimurtunut
Passiivin 2. partisiippimurruttu
Agenttipartisiippimurtuma
Kieltopartisiippimurtumaton

Riimit

-urtuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murtua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murtua